Aivan ihana syysilma on ollut muutaman päivän, ja missäs muuallakaan me olemme koirien kanssa oltu kuin sienimetsässä.. :o) Boogien sienten syönti on loppunut sillä että annan koko sen päivän ruoka-annoksen ennen kuin lähdettään metsään, niin sillä ei ole nälkä, tai sanotaan niin kovin nälkä. Siis nälkäinenhän se on aina :oD No joka tapauksessa Boogie jättää perkuujätteet rauhaan ja yksinhän se ei syö sieniä, ONNEKSI !!
Vähän taisi taas toistaiseksi tokokärpänen purra, tämä innostus menee tällain aalloittain ja toki sekin vaikuttaa asiaan että on perhe joka on aina etusijalla. Lapset ovat niin vähän aikaa pieniä että se aika täytyy elää niille/niiden kanssa, treenata kerkii muulloinkin. Mutta pihalla olen treenaillut ja myös tässä meidän lähellä koirankoulutuskentällä.
Nyt siis olemme treenailleet Boogien kanssa päivittäin päiväsaikaan pieniä juttuja, ja tulipa huomattua yksi asia, koira menee totaalisen sekaisin ja kierroksille noutokapulasta. Kun otan sen edes esiin niin Boogien sisältä kuoriutuu pomppiva innosta inisevä ja ympäriinsä loikkiva koira joka odottaa takajalkojen lihakset täristen että se saa noutaa kapulan. Siis mitä, missä vaiheessa tämä on tullut ? Liekö syynä pitkä tauko kapuloiden kanssa vaiko uusi kertakaikkisen lempiliike rouvalle ?! En tiedä mutta kivaahan se on, PAITSI että kun kierrokset nousee niin se vaikuttaa muuhuun tekemiseen, esim perusasennot voi olla vinoja ja mun käsien tökkäilyä esiintyy. Valitettavasti myös kylkiäisenä tulee kapulan pyörittely suussa välillä mikä ei tietenkään ole toivottavaa. Nyt olen vaihtanut palkan sitkeämpään ja lähdetään siitä liikkeelle että paljonko laskee liika-virettä.
Uusi innostuksemme on Boogien kanssa jäljestys, ja täysin operantisti ! Ilmaisu on nyt koulutuksen alla (ja sehän ei vaadi montaa kertaa) ja sitten siirrytään ulos ja jäljelle.Kivaa tehdä muutakin kuin aina sitä pilkun viilamis tokoa, vaikkakin kyllä minä siitäkin tykkään :o)
Siskolleni tuli pikkuinen suloinen Lilja-collie neiti joka on varsin valloittava ilmestys. Aivan kertakaikkisen ihanan luonteen omaava rasavilli joka on todellakin sulattanut sydämeni. Eräs ystäväni jo mietti ääneen että älä vain ota collieta seuraavaksi vaan pysy omassa rodussasi eli schapendoesissa. Pakko myöntää että olen aina tykännyt collieista ja niistä onki paljon oma kohtaista kokemusta, ja kyllä se on ollut minulla aina lempikoirieni listan kärkipäässä, joten eihän sitä koskaan tiedä... Mutta tällä hetkellä minulla on kyllä ihan erilaiset suunnitelmat kolmannen koiran kohdalla, toivotaan vain että kaikki menee hyvin sen suunnitelman suhteen eikä mitään hätiköityjä päätöksiä.. Tämä suunnitelma joka minua kiinnostaa on kyllä jo kauan harkittu juttu, mutta katsotaan katsotaan.
Oikein mukavaa ja sienirikasta syksyä kaikille !!!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti