Nyt on möllitokot hoidettu kunnialla, vaikka jännitin ihan hirveästi miten menee. Boogie toimi kuin unelma, paitsi että jäi liikkeestä maahanmenossa seisomaan (enkä katsonut perään kun on olevinaan meidän yksi bravuuri liike...). Luoksepäästävyys meni ilman huulien lipomista loistavasti (huh helpotus, tätähän jännitin eniten) tuli melkein sellainen olo että voidaan lähteä kotiin kun luoksepäästävyys onnistui. Paikkamakuussa annoin käsimerkin ja sanoin samalla maahan, siitä rokotettiin yksi piste. Hihnassa seuraaminen meni todella hienosti. Ilman hihnaa seuraaminen meni todella hienosti, se pomppi yhden ruohomättään yli ja siksi hetkeksi jäi mun sivulta, siksi tuli pisteen rokotus. Sitten tuli se liikkeestä maahan missä en siis katsonut menikö maahan vai ei, kun olin ihan varma että menee maahan (ei saisi koskaan olla varma eikä olettaa...). Eli tästä sen takia nolla että jäi seisomaan. Luoksetulo meni todella hienosti, en tiedä mistä pisteen tiputus. Seisominen liikkeestä meni todella hienosti, ei ongelmia ja siitä täydet pisteet. Estehyppy meni loistavasti ja siitä täydet pisteet. Kokonaisvaikutus kymppi ja tuomari kehui meidän hienoa yhteistyötä ja Boogien innokkuutta työskennellä.
Olin todella ylpeä Boogiesta ja ajattelin että lähdetään kotia päin heti, mutta kun menin pyytämään arvostelua niin kehäsihteeri sanoi että olemme johdossa joten ei saatu lähteä. Odoteltiin sitten loppuun asti ja yllätyksekseni tultiin kolmanneksi vaikka meidän jälkeen tuli monta hienoa suoritusta ja olin varma että ei enää sijoituksista kilpailla. Koiria oli 16 alokas-luokassa joten saa olla kyllä todella ylpeä sijoituksesta!
Josko sitä uskaltaisi sinne oikeisiin kisoihin vielä tänä vuonna, minun jännitys vaan on sitä luokkaa että mietin aina että miksi rääkätä itseään sillä tavalla kun vatsa on kuralla ja tuntuu että oksennus tulee, korvissa soi ja näkö sumenee ja ja .... Ei ihan tervettä siis :o) Jännittääköhän muut samalla tavalla, vai eikö minua vain ole tarkoitettu kisaajaksi ?
Hertha-söpöläinen on meillä nyt hoidossa muutaman viikon kun emäntä lähtee maailmalle. Hertha nukkuu lasten vieressä sängyssä, ja sohvalla se on ihana lämpötyyny ja muutenkin niin kertakaikkisen suloinen otus kun vain voi olla. Ihana hoitokoira vaikkakin yksinollessaan keksii pieniä tihutöitä, mutta ei ne niin pahoja ole.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti