Syksyn kuulumiset

Syksy on täällä

Niin se syksy tuli sateineen ja sienineen. Metsässä on oltu tuntitolkulla ja jääkaapit ja pakkaset on pullollaan syksyn herkkuja. Piti oikein hankkia isompi arkkupakastin, mikä tietysti tarkoitti sitä että tuli kerättyä enemmän kuin normaalisti marjoja ja sieniä. Nyt on myös pakkasessa baby-pinaattia, papuja, herneitä ja kaikkea muuta mahdollista suomalaista herkkua mitä ei talvella saa. On tämä yhdenlainen hulluus, tiedän :o)

Boogie is back

Boogie on toipunut nyt myös pikku vaivoistaan, korvat ja tassu on kunnossa. Ei uskoisi että se on muutama viikko sitten ollut leikkauksessa, leikkaushaavaa ei näy eikä tunne. Ainoa mikä muistuttaa leikkauksesta on mahakarvojen puuttuminen, niitä sitten kasvatellaan taas. Saas nähdä kauan menee että ne on kasvanut takaisin..

Banjo on onnellinen kun sai takaisin parhaan ystävänsä, ja alkuhämmästelyn jälkeen se on tottunut että Boogie on muuten sama vanha kaveri, mutta haisee vain vähän erilaiselle. Banjo nimittäin aluksi joka tilanteessa tsekkasi Boogien peräpeilin, ikään kuin varmistaen että onhan tämä nyt se sama Boogie kuin ennenkin. Jos Boogie pyysi leikkimään, tai kävi viereen nukkumaan niin Banjo varmisti että onhan se nyt Boogie eikä joku muu. Hassuja :o)

Aurinkokeijun kolmas Suomen Muotovalio

Rakas Kerttuli eli Hertha ”Aurinkokeijun Please Please Me”  teki kyllä todella hienon ns. hattutempun, ja kävi keräämässä kolmesta perättäisestä näyttelystä kuukauden sisällä sertit, ja näin ollen tuli hujauksessa Suomen Muotovalioksi !!!! Kahdessa niistä näyttelyistä se oli ROP ja yhdessä VSP, joten ei paremmin enää olisi voinut mennä. Super onnittelut vielä näin bloginkin kautta Jennalle ja rakkaalle Herthalle !!

Erikoisnäyttely Heinolassa

Viime sunnuntaina oli Heinolassa rotumme erikoisnäyttely, ja näyttelyyn oli ilmoitettu hurjat 76 koiraa. 73 koiraa esitettiin, tuomarina Hollantilainen Erica Bakker v.d  Woestijne.

Lähdimme koko ihmislauma jo aamulla aikaisin ajelemaan Heinolaan, perillä olimme vähän ennen kuin kehä alkoi. Meillä oli mukana myös Urho, jota ei sitten kehässä kuitenkaan esitetty eikä se osallistunut jalostustarkastukseen.

Aurinkokeijulaisia kehässä kävi pyörähtämässä kaksi, Dana ” Aurinkokeijun Pikku-Pilvetär nuorten luokassa, sekä Hertha ” Aurinkokeijun Please Please Me ” valioluokassa.

Dana sai EH:n seuraavanlaisella arvostelulla :

“19 months. Very feminine. Bit short in the body. Fine head. Beautiful dark eyes. Thin ears. Good mouth. Enough neck. Flat topline. Fine bone. Could have better hind angulation. Long tail. Soft coat. Lacks forchest. Movement rather short "

Hertha sai ERI:n seuraavanlaisella arvostelulla :

"2 years. Small feminine bitch of good proportions. Nice head. Beautiful eyes. Ears a bit big. Good mouth. Good topline and body. Good angulations. Fine bone. Good coat. Free and easy movement. Good tail action"

Beatles-pentueen ja P-pentueen isä Roope ” Buffing Pilviparta ” kävi pyörähtämässä näyttelykehässä viimeistä kertaa, hienoilla tuloksilla : Vet ERI 1, SA, PU 3 sekä  VSP-veteraani. Tuomarin mielestä Roope oli ehdottomasti päivän paras liikkuja. Siihen oli hienoa lopettaa ns. näyttely-ura, Roope ja Jenna on saavuttanut ihan mielettömän paljon näyttely-kehissä, harva sellaiseen tulee koskaan yltämään. Oli hienoa olla katsomassa Roopen viimeistä esiintymistä kehässä, se on niin mielettömän hieno uros, joka jätti nyt kehät ollessaan edelleen todella hyvässä kunnossa ja upean näköisenä. Siitä on hyvä aloittaa ns. eläke-päivät, vaikkei minusta Roopea vielä eläkeläiseksi voi sanoa, on se sen verran reipas ja viriili miekkonen  ;o)

Oli mukava nähdä tuttuja, ja erityisesti oli ihana nähdä Dana omistajineen. Dana oli hyvin ihmisrakas, oli se sitten vieras tai tuttu niin pusuja tuli ja kaikki ihmiset oli yhtä ihania. Se ilahdutti minua erityisesti, ettei Danan käytöksessä ollut ollenkaan varautuneisuutta ihmisiä kohtaan. Kehässäkin häntä heilui ja neiti katseli uteliaana että mitäs missäkin tapahtuu. Tässä kuva neidistä isänsä kanssa :

Lisää isoja päätöksiä

Vajaa pari vuotta sitten toimme Jennan kanssa Saksasta Urhon ( Dancing Bear’s Incredible Iceman ) tänne Suomeen asumaan sijoitusperheeseen. Ajatuksena oli että saisimme uutta jalostusmateriaalia, ja olemme seurailleet Urhon kehitystä sillä silmällä. Urho on todettu muuten täysin terveeksi koiraksi, ja omien ihmisten ja tuttujen ihmisten seurassa se on leppoisa schappari joka muistuttaa mielestäni edelleen hessu hopoa. Mutta Urhon varautuneisuus vieraita ihmisiä kohtaan, erityisesti miehiä kohtaan, on voimistunut sen verran paljon, että pakotettuna (kuten näyttely-kehässä tuomarin kopeloidessa )se osoittaa selkeitä uhkauseleitä ja on esimerkiksi jopa yrittänyt näykkäistä tuomaria. Olemme yhteistuumin sijoitusperheen kanssa tulleet siihen lopputulokseen että Urho ei valitettavasti täytä kriteereitä jalostusuroksena luonteensa puolesta, ja näin ollen Urhon omistus siirtyy kokonaan sijoitusperheelle.

Tällaista tällä kertaa..