Aurinkokeijun

Syksyn kuulumiset

2011-09-22T01:39:00.000-07:00

Syksy on täällä

Niin se syksy tuli sateineen ja sienineen. Metsässä on oltu tuntitolkulla ja jääkaapit ja pakkaset on pullollaan syksyn herkkuja. Piti oikein hankkia isompi arkkupakastin, mikä tietysti tarkoitti sitä että tuli kerättyä enemmän kuin normaalisti marjoja ja sieniä. Nyt on myös pakkasessa baby-pinaattia, papuja, herneitä ja kaikkea muuta mahdollista suomalaista herkkua mitä ei talvella saa. On tämä yhdenlainen hulluus, tiedän :o)

Boogie is back

Boogie on toipunut nyt myös pikku vaivoistaan, korvat ja tassu on kunnossa. Ei uskoisi että se on muutama viikko sitten ollut leikkauksessa, leikkaushaavaa ei näy eikä tunne. Ainoa mikä muistuttaa leikkauksesta on mahakarvojen puuttuminen, niitä sitten kasvatellaan taas. Saas nähdä kauan menee että ne on kasvanut takaisin..

Banjo on onnellinen kun sai takaisin parhaan ystävänsä, ja alkuhämmästelyn jälkeen se on tottunut että Boogie on muuten sama vanha kaveri, mutta haisee vain vähän erilaiselle. Banjo nimittäin aluksi joka tilanteessa tsekkasi Boogien peräpeilin, ikään kuin varmistaen että onhan tämä nyt se sama Boogie kuin ennenkin. Jos Boogie pyysi leikkimään, tai kävi viereen nukkumaan niin Banjo varmisti että onhan se nyt Boogie eikä joku muu. Hassuja :o)

Aurinkokeijun kolmas Suomen Muotovalio

Rakas Kerttuli eli Hertha ”Aurinkokeijun Please Please Me” teki kyllä todella hienon ns. hattutempun, ja kävi keräämässä kolmesta perättäisestä näyttelystä kuukauden sisällä sertit, ja näin ollen tuli hujauksessa Suomen Muotovalioksi !!!! Kahdessa niistä näyttelyistä se oli ROP ja yhdessä VSP, joten ei paremmin enää olisi voinut mennä. Super onnittelut vielä näin bloginkin kautta Jennalle ja rakkaalle Herthalle !!

Erikoisnäyttely Heinolassa

Viime sunnuntaina oli Heinolassa rotumme erikoisnäyttely, ja näyttelyyn oli ilmoitettu hurjat 76 koiraa. 73 koiraa esitettiin, tuomarina Hollantilainen Erica Bakker v.d Woestijne.

Lähdimme koko ihmislauma jo aamulla aikaisin ajelemaan Heinolaan, perillä olimme vähän ennen kuin kehä alkoi. Meillä oli mukana myös Urho, jota ei sitten kehässä kuitenkaan esitetty eikä se osallistunut jalostustarkastukseen.

Aurinkokeijulaisia kehässä kävi pyörähtämässä kaksi, Dana ” Aurinkokeijun Pikku-Pilvetär nuorten luokassa, sekä Hertha ” Aurinkokeijun Please Please Me ” valioluokassa.

Dana sai EH:n seuraavanlaisella arvostelulla :

“19 months. Very feminine. Bit short in the body. Fine head. Beautiful dark eyes. Thin ears. Good mouth. Enough neck. Flat topline. Fine bone. Could have better hind angulation. Long tail. Soft coat. Lacks forchest. Movement rather short "

Hertha sai ERI:n seuraavanlaisella arvostelulla :

"2 years. Small feminine bitch of good proportions. Nice head. Beautiful eyes. Ears a bit big. Good mouth. Good topline and body. Good angulations. Fine bone. Good coat. Free and easy movement. Good tail action"

Beatles-pentueen ja P-pentueen isä Roope ” Buffing Pilviparta ” kävi pyörähtämässä näyttelykehässä viimeistä kertaa, hienoilla tuloksilla : Vet ERI 1, SA, PU 3 sekä VSP-veteraani. Tuomarin mielestä Roope oli ehdottomasti päivän paras liikkuja. Siihen oli hienoa lopettaa ns. näyttely-ura, Roope ja Jenna on saavuttanut ihan mielettömän paljon näyttely-kehissä, harva sellaiseen tulee koskaan yltämään. Oli hienoa olla katsomassa Roopen viimeistä esiintymistä kehässä, se on niin mielettömän hieno uros, joka jätti nyt kehät ollessaan edelleen todella hyvässä kunnossa ja upean näköisenä. Siitä on hyvä aloittaa ns. eläke-päivät, vaikkei minusta Roopea vielä eläkeläiseksi voi sanoa, on se sen verran reipas ja viriili miekkonen ;o)

Oli mukava nähdä tuttuja, ja erityisesti oli ihana nähdä Dana omistajineen. Dana oli hyvin ihmisrakas, oli se sitten vieras tai tuttu niin pusuja tuli ja kaikki ihmiset oli yhtä ihania. Se ilahdutti minua erityisesti, ettei Danan käytöksessä ollut ollenkaan varautuneisuutta ihmisiä kohtaan. Kehässäkin häntä heilui ja neiti katseli uteliaana että mitäs missäkin tapahtuu. Tässä kuva neidistä isänsä kanssa :

Lisää isoja päätöksiä

Vajaa pari vuotta sitten toimme Jennan kanssa Saksasta Urhon ( Dancing Bear’s Incredible Iceman ) tänne Suomeen asumaan sijoitusperheeseen. Ajatuksena oli että saisimme uutta jalostusmateriaalia, ja olemme seurailleet Urhon kehitystä sillä silmällä. Urho on todettu muuten täysin terveeksi koiraksi, ja omien ihmisten ja tuttujen ihmisten seurassa se on leppoisa schappari joka muistuttaa mielestäni edelleen hessu hopoa. Mutta Urhon varautuneisuus vieraita ihmisiä kohtaan, erityisesti miehiä kohtaan, on voimistunut sen verran paljon, että pakotettuna (kuten näyttely-kehässä tuomarin kopeloidessa )se osoittaa selkeitä uhkauseleitä ja on esimerkiksi jopa yrittänyt näykkäistä tuomaria. Olemme yhteistuumin sijoitusperheen kanssa tulleet siihen lopputulokseen että Urho ei valitettavasti täytä kriteereitä jalostusuroksena luonteensa puolesta, ja näin ollen Urhon omistus siirtyy kokonaan sijoitusperheelle.

Tällaista tällä kertaa..

Melkein toipilas...

2011-08-30T09:21:00.000-07:00

Boogie on toipunut leikkauksesta todella hyvin. Leikkaushaava on siisti eikä näytä Boogieta paljon häiritsevän enää. Uskomatonta miten nopeasti eläimet toipuvat, ainakin ihmisiin verrattuna. Tötterö kaulan ympärillä ei ole kyllä häirinnyt sitä ollenkaan. Luulen että se tottui silloin siihen tötteröön vähän liiankin hyvin junnuna kun se sitä joutui pitämään monen monta viikkoa varpaan murtuman takia, ja sitten sen kipsin aiheuttaman hiertymän takia. Boogiella on ollut niin paljon virtaa, että ulos sitä ei voinut päästää vapaana, kun se lähti loikkimaan ja juoksentelemaan kuin mikäkin seonnut jänöjussi. Eli hihnassa sitten ollaan ulkoiltu, sisällä se onneksi ottaa rennosti.

Mutta mutta, sitten kun tötteröä otin pois jotta harjaisin turkkia siitä kaulan kohdalta ( kun se tötterö tekee siihen aika inhottavia takkuja ), niin Boogie rupesi saman tien nuolemaan ihan maanisesti tassuaan. Huomasin sitten että anturasta on lähtenyt ihonpalanen irti, ja sehän ei todellakaan parane sillä että Boogie sitä nuolee koko ajan. Tämän lisäksi korviin on tullut oikein kunnon hiivatulehdus, johtunee varmasti isosta määrästä antibiootteja mitä Boogie sai leikkauksen yhteydessä ja sitten täällä kotona sen jälkeen. En tiedä mistä on tullut, mutta niitäkin nyt sitten hoidellaan. Eli Boogie joutuu sitä tötteröä pitämään vielä jonkin aikaa. Ja toisaalta, vielä viikon verran se olisi muutenkin ”saikulla”.

Banjo ja Hertha on saanut jo nähdä Boogieta, hyvin on mennyt. Ainoa ongelma on se että Boogie haluaisi lähteä leikkimään ja juoksemaan, joten en ole viitsinyt sitä sitten ”rääkätä” sen enempää joten saavat nyt vielä olla toisistaan erillään jonkin aikaa. Banjo on todella hämillään ja ihmeissään Boogien hajuista, se käy haistelemassa Boogien peräpeiliä ja sitten jää hölmön näköisenä seisomaan siihen ja kallistelee päätä kun Boogie heiluttelee häntää ja vähän yrittää innostaa Banjoa leikkimään.

Boogien ne ainokaiset olemattomat mahakarvat ajeltiin pois leikkausta varten...nyyh

Isoja päätöksiä ja hoitokoiria (taas)

2011-08-21T04:06:00.000-07:00

Nyt on kesälomat lomailtu, ja on ollut aika palata arkeen. Hyvinhän tämä on lähtenyt sujumaan.

Banjon tytär Hertha eli Pertsa/Kerttuli tuli meille hoitoon pariksi viikkon kun se aloitti juoksunsa ja Roope pappa-koira oli turhan tohkeissaan tyttärensä tuoksuista. Täällähän Hertha menee kuin yksi meidän laumalainen, ihana hoitokoira, jota nyt ei edes hoitokoiraksi voi kutsua, se on kuin yksi meistä :o) Ainoa asia joka vähän aiheuttaa minussa huolta on se että neiti on todella huono nyt syömään. Ja kun Jenna on saanut Herthan hyvään kuntoon, eikä se enää ole niin laiheliini niinkuin esim. äiteensä on, niin pitäisi keksiä eri konsteja miten Herthan saisi syömään. Aika huonolla menestyksellä olen onnistunut, mutta kyllä se jotakin joka päivä sinne mahaansa saa, ja omassa kotona sujuu sitten varmasti paremmin kun se pääsee takaisin normi ruokarutiineihin jotka sille on tärkeitä. Mutta on se Hertha kyllä vaan niiiiiiiiiin ihana tapaus!

Boogie steriloitiin viime perjantaina 19.8. Syynä tähän on ihan puhtaasti luonne.

Erinäisten tapahtumien vuoksi Boogie on "kadottanut" luottamuksensa vieraita ihmisiä kohtaan ja valitettavasti uhattuna voi osoittaa sen hurjasti haukkumalla ja on jo kerran napannut harmittoman tuntuisessa tilanteessa naapurin miestä sormista. Ja yksikin kerta rodulla, jonka kuuluisi olla avoin ja sosiaalinen, on liikaa !! Tämä oli se ns. viimeinen niitti. Se että Boogiella on heikko palautumiskyky näistä uhkaavista tilanteista ja sillä jää helposti tilanteet "päälle", ei ole se mitä haluan, eikä schapendoesien kuulu olla sellaisia. Vielä nuorempana ja P-pentueen aikaan Boogiella oli homma hanskassa hyvin ja isäkoiran valinnan myötä pennutkin ovat perheineen enemmän kuin tyytyväisiä toisiinsa.

Boogie on nyt tuonut pienen palan itsestään tähän rotuun P-pentueen myötä, ja aika näyttää minkälaisia schapeja niistä tulee kun aikuistuvat.
Boogiessa on varsin erinomaisia piirteitä niin luonteessa kuin ulkomuodossakin. Uskomaton työskentelyinto ja periksiantamattomuus on se mitä ihailen Boogiessa, sen kanssa on todella mukava harrastaa ja tehdä uusia juttuja.

Haluan todella yrittää noudattaa kasvatusperiaatteitani, joissa tärkeänä osana on myös rodunomainen luonne.

Siksi haluan lopettaa tämän palan kasvatustyöstäni tähän, ehkä tulevaisuudessa löytyy se kolmas joka toden sanoo ja karma muuttaa suuntaansa tämän kennelnimen alla...

Boogie-potilas

Röykän-mäellä sattuu ja tapahtuu

2011-08-08T04:50:00.000-07:00

Kesä on mennyt mukavasti, koko ajan on ollut jotakin ohjelmaa. Harmillisen vähän on vain tullut otettua valokuvia.

Urho-poika tuli meille viikoksi hoitoon, ja järjesti heti alkuun aikamoisen shown. Yhden yön nukuttuaan meillä, ja meidän pihan hajut haisteltuaan, Urho päättikin sitten lähteä katsastamaan lähellä olevien koirankoulutuskenttien hajut ja karkasi meidän aidatulta pihalta… Ja kyllä, meillä on korkeat aidat, ja aidan alapuolet on tukittu niin ettei sieltä pitäisi kenenkään päästä livahtamaan ulos.. Mutta ikuiseksi mysteeriksi jää, miten Urho meidän pihalta pääsi pois.

Aamulla aikaisin päästettiin koirat pihalle siksi aikaa että syödään itse aamupala ja mentäisiin sitten itse ulos, kaunis päivä kun oli alkamassa. Vartin kuluttua siitä kun koirat oli päästetty ulos, tuli nuorin tyttäristä ilmoittamaan että Urhoa ei näy missään että onko se jäänyt sisälle. Aluksi ajattelin että Urho on varmaan jossakin pihan perällä haistelemassa eikä kuule mitään kun sitä kutsuu. Menin itsekin katsomaan ja etsimään, eikä koiraa näkynyt missään. Hetken siinä seistyäni hölmistyneenä, hain sitten omille koirille pannat ja hihnat ja lähdettiin kiertämään lähimetsät ja alueet. Ilkka lähti autolla kiertelemään ja etsimään ja siinä samalla soiteltiin sitten poliisit ja löytöeläintalot ja kaikki mahdolliset paikat läpi. Tultiin takaisin omalle pihalle jättäen portit auki ja Ilkka jatkoi etsimistä autolla. Ajattelin että on parempi jonkun olla pihalla jos Urho tulee takaisin, ei kuitenkaan ollut kiva tunne jäädä pihalle kököttämään ja odottamaan, nimittäin huoli oli todella suuri!

Ilkka oli koirankoulutuskentällä käynyt pari kertaa, siellä oli ollut treenaajia koiriensa kanssa, ja Ilkka oli niiltä kysellyt että onko Urtsia näkynyt, ei ollut. Kun oli kulunut noin pari tuntia Urhon katoamistempusta, ajoi Ilkka vielä kerran koulutuskentälle kun siellä ei enää ollut ihmisiä ja koiria. Ja kuinka ollakaan, siellähän se Urho veteli nenä maassa kiinni nostaen koipea jokaisen heinänkorren kohdalla. Ilkka soitti minulle saman tien että nyt löytyi ja tule vauhdilla, koska Urhohan ei anna ottaa kiinni kun se on vapaana omissa puuhissaan, lähtee vain juoksemaan karkuun. No ei muuta kuin lapset supervauhdilla autoon ilman kenkiä ja kaikkea, Boogie autoon ilman kaulapantaa ja lähdin minä itsekin ilman kenkiä :o)

Kun ajettiin alas autotielle minkä vieressä koulutuskentät on, niin Urho jolkotteli keskellä autotietä pakoon Ilkkaa joka ajoi hiljaa perässä yrittäen tukkia tietä takaa tulevalta rekalta joka yritti lähteä ohittamaan. Ajoin keskelle autotietä poikittain ja päästin Boogien ulos ja sanoin sille iloisella äänen sävyllä: ”mene leikkimään”. Tätä minä käytän Boogien ja Banjon kanssa kun ruvetaan leikkimään, tai kun ne leikkivät keskenään tai toisten koirien kanssa. Boogie teki ”iloloikkauksen” ja juoksi häntä heiluen Urhon luokse pyytäen sitä leikkimään, siinä ne keskellä autotietä oli sen verran että Urho lähti leikkiin mukaan ja sitten kutsuin Boogien luokseni, ja samalla kun Boogie juoksi luokseni tuli myös perässä Urho joka ei hölmönä tajunnut joutuneensa ansaan. Boogie hyppäsi autoon ja minä nostin Urhon sinne perään varmuuden vuoksi ettei pääse taas livahtamaan.

Urho oli ihan tohkeissaan kun pääsi ulos autosta meidän pihalla, ja olisi halunnut jatkaa leikkiä Boogien kanssa… No, herra joutui sisälle portin taakse ja sinne se kyllä sitten nukahtikin melko nopeasti ja nukkui sikeästi monta tuntia. Taisi todella ottaa voimille tuollainen hajutyöskentely :o)

Ihanasti oli muutama uudenmaan schape-omistaja valmiina lähtemään Urhon etsintöihin mukaan, kiitos vielä siitä teille jotka olitte valmiita tulemaan apuun !!! Onneksi Urho löytyi eikä mitään ikävää sattunut Urholle eikä Boogielle, vaikka se autotie-hässäkkä oli kyllä todellinen vaaravyöhyke.

Oltiin myös viikonlopun verran meidän mökillä, Urho mukana. On mun vanha mitsunkottero aikamoinen tilaihme kun sinne mahtuu kaksi aikuista, kaksi lasta istuimineen, kaikki meidän kamat (pelastusliivit, saappaat, sadevaatteet, lastenlelut + peruskamat), koirien kamat, vesikanisteri, kylmäkassi, virvelit ja vehkeet, ämpärit ja marjapoimurit + monen monta muuta juttua + kolme koiraa… Ja kaikki oli siis auton sisällä, ei kattotelineillä :o) Takaisin tultaessa oli vielä lisäksi vajaa 5 ämpärillistä mustikkaa tungettu mukaan. Huhhuh, on nimittäin aikamoista palapelin tekoa kun pakkaa tuota autoa mökkireissua varten.

Eipä tässä sen kummempia, ollaan Boogien kanssa treenailtu kaikenlaista. Välillä tekisi mieli kisoihin katsomaan miten koiran ja varsinkin mun hermot kestää, mutta sitten kun ajattelen asiaa enemmän niin iskee ahdistus. No, ehkä me nyt vihdoin ja viimein jossakin vaiheessa käydään kokeilemassa yhdet kisat, sittenhän sen näkisi miten käy.. Ne parit nakittomat möllitokot on kyllä mennyt tosi hyvin, ottaen huomioon miten paiseessa olen itse ollut.

Sellaista tällä kertaa, alla kuva meidän karkulaisesta.. ;o)

Kesä-kuulumisia

2011-06-26T10:14:00.000-07:00

Niin se kesä tuli jotenkin yhtäkkiä, aika vain menee niin hurjaa vauhtia nykyisin. Tuntuu että juuri kirjoitin blogiin mutta siitäkin on jo vierähtänyt lähes kaksi kuukautta..

Aussiepoika Rocki oli tosiaan meillä hoidossa ja ajelin siltä samalla reissulla turkin ihan lyhyeksi. Banjo ja Boogie oli innoissaan Rockista, ja kyllä ne jaksoikin riehua ympäri pihaa ja metsää päivät pitkät. Banjolla oli alkamassa juoksut ja Rocki tietenkin oli hyvin kiinnostunut Banjosta, mutta Boogie piti huolen ettei Rocki pääse ahdistelemaan Banjoa (vaikka kyllä Banjokin itse osaa siitä pitää huolen). Boogie ajoi heti Rockin pois Banjon peräpeililtä jos Rocki eksyi sinne haistelemaan, ja heti perään Boogie esitti leikkiinkutsumiseleitään Rockille. Aika huvittavan näköistä touhua..
Banjolla tosiaan juoksut loppui vajaa pari viikkoa sitten, ja loppu kesästä sitten Banjolta leikataan kohtu pois. Banjo on ihan kahjo kun sillä on juoksut, se karkailee naapurin kleinspitz-uroksen luo ja uikuttaa aidalla lohduttomana jos pääsy on estetty sinne naapurin pihalle. Banjo on itsekin ihan väsynyt aina kun juoksut on loppu, kun on niin kovat menohalut päällä koko ajan ympäri vuorokauden juoksujen aikana. Että kyllä tuollainen narttu-koirakin voi olla rasittava juoksujen kanssa.

Banjon turkki on kasvanut todella hyvin, mutta Boogiella se kasvu on hidastunut ihan selkeästi. Toivotaan että karva kasvaisi kuitenkin syksyyn mennessä sellaiseksi että voisin viedä tytöt näyttelyyn. Ne ei olekaan ollut pitkään aikaan näyttelyissä, ja itsekin jo ihan kaipaa sinne kehään oman koiran kanssa. Vaikkakin kasvattien kanssa se on vielä jännittävämpää ja todella kivaa :o)

Boogien poika Sälli (Aurinkokeijun Pouta-Prinssi) käväisi näyttelykehässä juniori-luokassa Helsingin aptus-showssa missä tuomarina oli Rony Doedijns Hollannista. Sälli oli todella ihanasti näyttelypaikalla, rento ja rauhallinen ja käyttäytyi todella ihanasti toisten koirien ja ihmisten kanssa. Kehässä se meni todella hienosti, ja olikin upean näköinen. Se oli selkeästi isoin uroksista jotka näyttelyyn oli ilmoitettu, vaikka ei olekaan liian iso schapendoes-uros. Joten kyllähän Sälli erottui joukosta hieman kokonsa takia ja tuomari rokotti myös koosta vaikka antoikin muuten hyvän arvostelun.

Juhannus vietettiin Mäntyharjun mökillä luonnon rauhassa, ja koirat tiesi tasan mihin ollaan menossa kun päästiin hiekkatielle joka vie mökille. Molemmat ryntäsi heti autosta ulos päästyään puron kautta keittiötupaan tervehtimään mummia, jolta saa herkkuja lähes koko ajan kun mamma selkänsä kääntää. Ylläri ylläri, ei maistunut kummallekaan oikein oma ruoka, ja suurin osa ajasta vahdattiin keittiötuvan edessä. Boogie toki kävi sata ja yksi kertaa purossa ja järvessä läträämässä, ja loppu ajasta piti jo vähän rajoittaa sitä touhua. Eräänä iltana kun oltiin järvellä kalassa, ja koirat oli mukana soutuveneessä, niin Boogielle sattui pieni haaveri. Oltiin soutamassa omaan rantaan, ja Boogie nousi soutuveneen reunalle tähystämään (ja varmaan odottamaan että pääsee heti ryntäämään keittiötuvalle kun päästään rantaan), niin Boogie sitten tipahti järveen... Matkaa oli kuitenkin jonkin verran jäljellä, mutta Boogie päätti lähteä uimaan rantaan. Soudettiin sitten lähettyvillä valmiina nappaamaan se takaisin veneeseen, silläkin uhalla että ollaan loputkin jorpakossa, mutta hienosti se ui rantaan asti. Eikä näyttänyt jäävään mitään traumojakaan tapahtuneesta, hienosti se tuli seuraavillakin kerroilla veneeseen ja tähysti samassa paikkaa venettä kuin silloinkin kun tippui järveen :o)

Tällaisia kuulumisia tällä kertaa, hyvää kesää kaikille !!!!

Koiramaisia kuulumisia

2011-05-01T23:31:00.000-07:00

Paljon on nyt ollut kaikenlaista koiramaista viime aikoina, mukavia ja ikäviä koirajuttuja..

Banjo voi jo paljon paremmin, eli lääkekuuri on selvästi ruvennut tehoamaan. Painoakin on tullut vähän lisää, vaihdettuani ruokaan jota ei olla aikasemmin syötetty, sellainen joka imeytyy hyvin. Käytiin Banjon kanssa jo kontrollikäynnilläkin ja samalla Banjo rauhoitettiin korvien tähystystä varten, ja mahdollista huuhtelua varten. Perustoimeenpiteessä menikin sitten hyvin paljon enemmän aikaa kuin normaalisti, istuin sitten vain ja odottelin kun minua ei päästetty mukaan toimeenpiteeseen. Vihdoin eläinlääkäri tuli reilun tunnin kuluttua ja kertoi että nyt on kaikki erite saatu imettyä pois syvältä korvakäytävistä jotka siis eivät ole näkyvillä ilman tähystyslaitetta. Syvät korvakäytävät ovat kuulemma todella ahtaat, eikä edes pienimmillä tähystyslaitteilla meinannut päästä tärykalvoille asti. Oli kuulemma ollut aikamoista kikkailua että olivat saaneet korvat puhtaiksi ja tähystettyä, tärykalvot näyttivät olevan kunnossa! Banjo oli tietenkin ihan pönttö sekaisin kun se heräsi, se oli myös saanut kunnon kipulääkityksen pistoksena ennen kotiutusta. Kannoin sen autoon ja kotona laitoin Boogien ja Herthan portin taakse jotta Banjo sai olla rauhassa sisällä nukkumassa. Banjo nukkui koko illan ja yönkin, seuraavana aamulla se oli vielä vähän väsyneen oloinen, vai olisikohan että korviin sattui, en tiedä, mutta se kuitenkin oli oma itsensä vaikka väsyneen oloinen. Ohjeeksi tuli että jatketaan lääkitystä vielä 3 viikkoa, kortisoni tippui pois ja lisäksi tuli suun kautta syötettävä hiivalääke. Kontrolliin sitten taas 3 viikon kuluttua jolloin mietitään että miten tuollaisia korvia sitten voisi yrittää pitää terveenä ja ennaltaehkäistä tulehduksia ja hiivoja. Eli syynä näille toistuville tulehduksille ovat erittäin ahtaat korvakäytävät sen näkyvän korvakäytävän mutkan jälkeen. Ikävä juttu :o(
Kaikki koetulokset olivat ok, eli kaikki arvot kohdillaan eikä niissä mitään häikkää!!

Banjon ihana tytär Hertha tuli meille hoitoon, kun Herthan "kämppiksellä" Walmalla rupesi synnytys lähestymään. Sitä synnytystä odoteltiin ja päivystettiinkin sitten viikon verran, kunnes vihdoin torstaina 21.4 rupesi tapahtumaan. Synnytys meni hienosti, joskin pari pientä mutkaa tuli matkaan kun yksi tyttöpentu päätti tulla peppu edellä ja juuttui hetkeksi ennen kun saatiin avustettua se ulos. Ja valitettavasti yksi pentunen oli pakko päästää menemään heti sen synnyttyä, koska se oli liian hento, ja kehitys oli jäänyt kesken kohdussa. Walma hoiti hienosti synnytyksen, ja terhakkaat pennut tyttö Isla ja poika Demo olivat heti alusta alkaen elinvoimaisia ja reippaita schapendoes-vauvoja. Ja Walma esimerkillinen schapendoes-mamma :o)

Hertha on nauttinut olostaan kun on saanut temmeltää ulkona aamusta iltaan ja leikkiä Boogien kanssa. Banjokin välillä osallistuu takaa-ajo leikkeihin, mutta enimmäkseen se seurailee rappusilta Boogien ja Herthan touhuja. Viola ja Ellen ovat tietenkin niin onnellisia että Hertha on meillä taas yökyläilemässä, niinkuin olen minäkin. Hertha on minulle erityisen rakas koira, sitä se oli jo heti sen synnyttyä. Kaksi vuotta sitten kun Hertha syntyi tähän maailmaan, minussa liikahti jokin kun näin ja kuulin sen. Siinä vain oli sitä jotakin, ja on edelleen. Se on luonteeltaan niin kerta kaikkisen mahtava koira, kauniskin ja niin erityinen. Mutta valitettavasti se ei voi antaa itsestään jatkoa tähän rotuun, mutta se antaa niin paljon iloa läsnäolollaan, ja siitä pitää nauttia niin kauan kun se on mahdollista.
Herthan 2-vuotis synttäreitä juhlistettiin sitten täällä meillä, lapset olivat keksineet taas kaikkea kivaa yllätystä koirille. Oli herkkuja, kortit, lelut, luut ja leikit :o) Samalla muisteltiin Herthan edesmennyttä veljeä Kekeä, joka oli lapsille todella rakas kun Beatles-pentue vielä pyöri täällä meillä pentulaatikossa. Kekellä oli hassu kierre turkissaan pään päällä, ja se näytti aivan siltä kun sillä olisi ollut irokeesi :o) Katseltiin Beatles-pennuista kuvia ja lähetettiin onnittelut myös Herthan sisaruksille. Ja onnittelut koko pentueelle vielä täältä bloginkin kautta !!!!

Lähes koko pääsiäinen meni ikävien koira-asioiden selivttelyssä, mutta onneksi sain vietettyä pääsiäistä myös iloisesti perheeni kanssa. Joskus on vain niin voimaton olo näissä koira-jutuissa, kun mikään mitä tekee tai tarjoutuu tekemään ei riitä, kuitenkin saa vain sontaa niskaansa. Mutta se on vain kestettävä, eikö se sanontakin mene jotenkin niin että : se joka leikkiin lähtee, sen myös kestäköön...

Wappu vietettiin rauhallisesti kotosalla oman perheen kesken. Oltiin ulkona aika paljon, vaikka välillä tulikin lumikuuroja ja raekuuroja, ja sitten taas aurinko paistoi. Kun on kunnon vaatetus niin ei tuollaiset pienet säänvaihtelut menoa haittaa. Paitsi että Banjoa se näytti haittaavan sen verta paljon, että se istua kökötti oven edessä ja pyysi sisälle :o)

Hertha lähtee kotiin ensi viikonloppuna, ja sitten seuraava hoitokoira onkin jo tulossa meille vajaa viikoksi. Banjon nuoruuden ihastus Rocki the australianpaimenkoira poika tulee meille hoitoon, ja pääsee samalla reissulla karvoistaan. Lyhyeksi ajettu aussie onkin aika veikeän näköinen :o)

Eipä tällä kertaa muuta koiramaista.

Kevään ihastelua ja eläinlääkäreiden ihmettelyä

2011-04-19T04:19:00.000-07:00

No nyt vihdoin löytyi eläinlääkäri joka otti todesta huoleni, ja johan rupesi homma rullaamaan!! Aikaisemmin olen vain uskonut että kyllä se tulehdus ja hiiva lähtee niillä tipoilla mitä annetaan mukaan, kun kerran eläinlääkäri niin sanoo. Mutta nyt ei edes tarvinnut ruveta vaatimaan kunnon tutkimuksia ja hoitoja, eläinlääkäri varmasti myös huomasi että olen epätoivoinen ja myös vähän raivoissani siitä että kukaan ei ole ottanut huoltani tosissaan. Mutta oli kyllä sellainen eläinlääkäri jonka luokse haluan jatkossakin mennä. Eläinlääkäri kyseli että onko korvat tähystetty, huuhdeltu, onko ollut kortisoni-kuuria entäpä onko suolistobakteerit ja muut hässäkät tutkittu, ei, ei ole. Mitään muuta ei ole tehty kun annettu canofite-pullo kouraan ja that's it.
No nyt sitten otettiin kaikki mahdolliset verikokeet ja suolistokokeet, annettiin kortisoni-kuuri ja alkajaisiksi kuukauden antibiottikuuri. Kahden viikon kuluttua kun kipeämpi korva on hieman rauhoittunut, tehdään rauhoituksessa ainakin tähystys sekä korvien huuhtelu. Silloin myös ollaan viisaampia kun tulokset kokeista on tullut. Mahdollisuutena tietty on että Banjolla on jokin allergia...kiva kiva :o(
Banjo on aina ollut hoikka, mutta nyt puolen vuoden sisällä on paino tippunut niin alas että se on jo melkein sairaalloisen laiha. Se on niin hiton huono syömään ja tekee usein sitä että ihan paastoaa pari kolme päivä eikä syö mitään, ja sitten taas närpitään vähän jotakin. Barffauksen aikana sain sen siihen kuntoon missä sen pitäisi ollakin koko ajan, mutta sitten barffailu loppui, ja kun palattiin nappuloihin niin alkoi taas ruuan närppiminen ja paastot. Merkkejä on vaihdeltu eikä mikään kelpaa. Todella turhauttavaa :o( Mutta oli nyt tulokset sitten mitkä vain, niin toivon että Banjo ei joudu millekään lääkeruualle, koska sitä se ainakaan syö. Kun Banjo on saatu kuntoon niin että korvat ovat terveet ja muut tulokset selvinneet, niin taidetaan taas siirtyä barffailuun Banjon kanssa.

Boogien kanssa ollaan päivittäin tehty jotakin kivaa. Eilen ja tänään ollaan treenailtu vasen ja oikea, eli että Boogie juoksee vihjeestä jommalle kummalle merkille tai esineelle, jää siihen joko odottamaan seuraavaa vihjettä tai tuo esineen mulle tms. Hitsi kun ei ole noita levyjä videokameraan kotona, niin että olisi saanut videolle sen kun lisättiin vasen merkki kuvioon mukaan. Tällä kertaa kokeilin vähän eri tyyliä opettaa uusi asia, eli lisäsin suullisen vihjeen jo heti toiminnan alussa. Eli kun oikea merkki meni hienosti ja sinne mentiin heti vihjeen kuultua, niin otin vasemman merkin mukaan. Sanoin Boogielle "vasen"ja sehän lähti tietty aluksi määrätietoisesti oikeaan merkkiä päin, mutta pysähtyi nopeasti kääntyi katsomaan eka minua ja sitten sitä vasenta merkkiä, mietti sekunnin murto-osan ja ryntäsi sitten vasemmalle merkille :oD Aivan kerta kaikkisen ihana otus, sinne se ryntäsi ja sai kyllä jackpotin ! Sen olisin niin halunnut videolle. Nyt pitää vain hankkia niitä levyjä videokameraan, niin voin sitten latailla meidän treenailuja ja kokeiluja juutuubiin.

Ihanaa kun piha on lähes lumeton, joihinkin pihamaan kasveihin on jo tullut suloisia pieniä nupunalkuja. Minun rakkain aarre köynnöshortensia puskee paljon nuppuja, ja toivon mukaan kasvaa yhtä hienosti tänä kesänä niinkuin se kasvoi viime kesänä. Taimet kasvaa hirmuista vauhtia ikkunalaudoilla, ja mä en jaksais yhtään odottaa että pääsis jo kunnolla pihahommiin.

Ja enkä mä jaksais myöskään yhtään odotella että Walma vihdoin jo synnyttäisi pentunsa. Se tuntuu nyt vielä nauttivan täysin siemauksin raskaudestaan :o)

Maata näkyvissä

2011-04-10T05:01:00.000-07:00

Tästä mun blogista voisi helposti tulla jokin piha-ja puutarhablogi, kun tekisi aina niin mieli kertoa juurta jaksain oman pihan ihmeistä. Nyt nimittäin on maata näkyvissä, lumi on sulannut ihan hirmuista vauhtia ja mä kävelen varmaan kymmenen kertaa päivässä kaikkien kukkapenkkien ja istutusten ohi odottelen ihailemassa..
Mutta ehkäpä lukijakunta mielummin lukee päivityksiä koirarintamalta ;o)

No hirveästi uutta kerrottavaa ei ole, mutta päivitellään nyt vähän kuitenkin jotakin.
Banjon korvatulehdus-ongelmat ovat todella ruvenneet huolesteuttamaan minua. Sillä on jatkuvasti jotakin vikaa korvissa. Toiseen korvaan tulee jatkuvasti tulehdus, ja ihan oikeasti en kohta tiedä mitä tehdä. Samoja troppeja tungetaan kouraan, mutta hetken menee hyvin, ja sitten taas pamahtaa korvatulehdus. Kroonistahan tuo näyttää olevan... Epätoivoinen olo on myös eläinlääkäreiden suhteen, kun jotenkin tuntuu että ne eivät ota järeitä keinoja käyttöön, jos sellaisia nyt edes on olemassakaan... Sitä vain niin haluaisi että Banjo olisi kunnossa, ja ettei sillä olisi kipuja. Jos joku jotakin tietää tai osaa vinkata, niin pliiiiiis laittakaa kommenttia tai mailia tai vaikka soittakaa! Ruokavalioiden kanssa näitä asioita ollaan myös kokeiltu, vaihtaen eri ruokamerkkejä ja myös barffauksen aikana niitä tulehduksia on ollut. Ikävää :o(

Boogien kanssa meillä on nyt semmoinen vaihe meneillään että tehdään ihan uusia temppuja, ihan niin että saadaan tehdä alusta asti uusia juttuja. Se on itseasiassa todella hauskaa, koska kun ei ole ns. virallista määränpäätä niin sitä tekee ihan eri asenteella itsekin. Boogien kanssa on niin ihanaa työskennellä, koska se on niin täysillä mukana, siitä oikein näkee miten sen aivot raksuttaa kun se yrittää selvittää mitä pitäisi tehdä ja miten tästä pitää suoritua. Se tajuaa ja oppii aivan älyttömän nopeasti uudet jutut, eikä enää ole sitä holtitonta tuhannen asian tarjomaista sekunnin sisällä, vaan se todella keskittyy. Ihana otus !

Walman-kennelin Walma-mamma odottaa pentuja, ja niiden pitäisi tässä syntyä parin viikon sisään. Walma on minulle rakas koira, olen ollut mukana sitä hakemassa Ruotsista ja seurannut sen kasvua pikkuisesta pennusta kauniiksi aikuiseksi naiseksi. Odotan näitä pentuja tosi paljon, ja odotan todella että pääsen sen pentusia ihailemaan ja seurailemaan niiden kasvua. Tällä hetkellä ei oikein muut jutut olekaan mielessä kuin Walman tulevat pennut, jännittävää .. :o)

Kevättä rinnassa

2011-03-26T07:46:00.000-07:00

Kyllä tuo aurinko ja päivien valoisuus tekee ihmeitä. Tuntuu todella että olisi heräillyt talviunilta ja saanut uutta puhtia tehdä kaikenlaista. Kotona ollaan siivoiltu kaappeja ja laatikoita, paljon tavaraa onkin laitettu pois lojumasta, kierrätykseen tietysti. Ikkunalaudoilla on taimenalut miljoonassa erilaisessa purkissa. Kovasti odotan että lumet sulaa ja pääsee pihahommiin ja korvasieneen.

Uutta puhtia on saanut myös koirailu, eli Banjon ja Boogien kanssa harrastaminen. Toko-into on hieman lopahtanut kun se on nyt jäänyt sille asteelle että kaikkea pitäisi hioa ja viimeistellä, eikä se ole minun mielestä mitenkään erityisen hauskaa. Kaikki alon liikkeet ja osa korkeampien luokkien liikkeistä onnistuu Boogielta ja minulta hienosti kun tehdään kahdestaan tai samanhenkisten ihmisten kanssa jotka ei ota asioita niin tosissaan, eikä ole niitä jännitys-tekijöitä. Kun minua jännittää niin rupean sekoilemaan ja Boogien on ihan mahdoton välillä ymmärtää mitä pitäisi tehdä. Eli ei kivaa koiralle eikä minulle. Toki ne liikkeet olisi sitä pientä viimeistelyä vailla, kuten täyskäännöksen tiiviys, seuraamisen paikka ilman edistelyä alussa jne. Mutta ei vain nappaa sitten ollenkaan mennä treenaamaan sellaista, hauskempaa olisi tehdä uusia juttuja. Joten tutustuin hieman rally-tokon liikkeisiin ja sieltähän löytyi uutta opittavaa, joten kaipa me Boogien kanssa niitä ruvetaan seuraavaksi opiskelemaan. Suunnitelmissa oli myös opettaa Boogie hajustelemaan uusia juttuja ja viedä sekin prosessi astetta pidemmälle kuin mitä se on aikaisemmin ollut. Banjo sen sijaan on saanut opetella temppuja Ellenin johdolla ja kovasti Elleniä kiinnostaisi agility, joten kaipa Banjosta sitten tulee seuraavaksi agilitaaja :o)

Boogie täytti jo 4 vuotta ja Banjo täyttää parin kuukauden kuluttua 6 vuotta. Ihan uskomatonta miten aika menee ja että molemmat tytsyt ovat jo aikuisia koiria. Boogiesta sitä nyt ei välillä uskoisi, tai no itseasiassa se on aika teini koko ajan :o) Hirvee pentukuume on päällä koko ajan, mutta helpotusta ei taida olla tiedossa ihan heti. Katsellaan sitten syksyllä seuraavan kerran :o)

Mukavaa kevään alkua kaikille !!

Hoitokoiria

2011-02-26T09:00:00.000-08:00

Tämän vuoden hoitokoirasaldo on jo pari kappaletta, kun siskoni collie Lilja oli meillä hoidossa kuukauden verran. Heti Liljan perään tuli ihana tuontiuroksemme Urho joka oli viikon verran hoidossa. Seuraava hoidokki tulee sitten huhtikuussa, joten maaliskuun saa Banjo ja Boogie olla keskenään. Liljan kanssa meni todella hyvin, lukuunottamatta sitä että neiti ei olisi halunnut tulla sisälle kun on piha missä temmeltää mielin määrin. Kerrostalo koiralle se on ymmärrettävästi ihanaa, Liljan mielestä niin ihanaa että olisi varmaan nukkunutkin ulkona jos ei olisi ollut niin paljon pakkasta :o) Urho oli todella helppo ja ihana hoitokoira, Boogie innostui heti ensimmäisenä päivänä leikkimään Urhon kanssa ulkona, sisällä sitten vaan oltiin. Boogie on selkeästi nauttinut kun on ollut leikkikavereita, koska Banjo on ihan samalla tavalla talvihorroksessa niinkuin emäntänsäkin, eikä Banjosta ole ollut leikkikaveria ikinuorelle Boogielle.

Pentusuunnitelmat siirrettiin nyt suosiolla syksylle/ensi talvelle. Urho kerkii käymään jalostustarkastuksessa ja kenties saamaan vähintään sen yhden EH:n näyttelystä. Haluan kuitenkin että astutus ja pentue täyttää schapendoes yhdistyksen vaatimukset mihin siis kuuluu kaksi EH:ta tai hyväksytty jalostustarkastus. Toivon mukaan Walman kenneliin syntyy pikkuisia pentuja parin kuukauden kuluttua, niin saan siellä sitten lullutella pentusia ja toteuttaa hoivaviettiäni kun niin siihen olin jo asennoitunut :o)

Herääminen talviunilta

2011-01-21T05:51:00.000-08:00

Joulu tuli ja meni, niin myös uudenvuoden vietot. Oikein hyvää uuden vuoden alkua kaikille ja toivotaan että siitä tulisi taas hieman parempi kuin mitä edellinen vuosi oli.

Meillä on täällä lumen peittämässä muumitalossa kaikki hyvin. Boogie nauttii lumesta ja Banjo taas sen sijaan jäisi mielummin istuskelemaan rappusille, ja kun se on lenkillä mukana niin se kävelee takana ihmisen jättämissä jalanjäljissä, joten rouvaa ei hirveästi näy valokuvissa joita kylläkin olen ottanut aika laiskasti nyt viime aikoina. Ja jos, JOS ulkona sattuu olemaan edes vähän valon häivähdystä niin kyllä se kamera mukaan tulee, mutta niissä kuvissa onkin sitten vain Boogie :o) Onneksi ollaan menossa kevättä kohti, no onhan siihen vielä hieman aikaa mutta pitää ajatella positiivisesti. Siinä maaliskuussa yleensä herään talviunilta joten sitä odotellessa.

Boogien sulhasehdokkaalla todettiin valitettavasti ongelmia kyynärissä, joten suunniteltu astutus peruuntui. Hyvin harmillista mutta onneksi uros tutkittiin kaikin puolin etukäteen. Uusia sulhasehdokkaita olen pyöritellyt hieman mielessäni ja lähiaikoina julkistan uroksen kunhan kaikki tarvittava tutkimustyö on tehty. Boogiella todettiin terveet silmät ja kaikki veriarvot olivat kohdillaan.

Hirveä pentukuume on taas päällä, nyt tämä vain tulee tiheämpään tahtiin kuin ennen. Ja sehän tietty helpottuisi sillä pennulla, mutta katsellaan nyt vielä rauhassa vaikka helppoa se ei olekaan..

Kylmää, märkää ja mutaista

2010-11-04T06:37:00.000-07:00

Ei voi muuta kun hartaasti toivoa että sade vaihtuisi jo lumeksi ja pakkanenkin vähän paukkuisi. Tämä kurakausi on niin raivostuttavaa kun hiekkaa ja likaa tulee kämppään vaikka kuinka yrittäisi pitää puhtaana. Mutta sitähän tämä koirien pito on :o) Boogie joka on erikoistunut lillumaan kaikissa ojissa ja märissä paikoissa joutuu kyllä nyt näillä keleillä useammin suihkuun, koska sitä hajua ei kestä kukaan.. Onneksi pesutuokiot menevät aina hyvin, eikä tarvitse tapella rouvan kanssa siitä. Banjo se osaa tipsutella mahdollisimman kuivilla alueilla niin, että sillä likaantuu vain tassut, se on onneksi helppo putsata.
Tulisipa jo lumet ja sitten joulu. Olen niin jouluihminen ja odotan innolla että pääsee laittamaan joulukoristeita ja fiilistelemään joulumusiikin tahtiin. Joulu on vielä tämän vuoden taianomaista aikaa kun lapset yhä uskoo joulupukkiin. Ensi vuonna onkin jo eri juttu. Joululahjoja olen jo hamstraillut vuoden mittaan rauhassa niin ettei tule paniikkia pari päivää ennen aattoa.
Tänään julkaisin kotisivuilla uudet pentusuunnitelmat ja tämä yhdistelmä onkin kiinnostava. Miltonia olen nähnyt pariin otteeseen, ja viimeeksi kävin siihen tutustumassa sen omassa kotona (joka kertoo jo hieman enemmän koirasta ja sen luonteesta). Ihastuin todella Miltoniin, se on varsinainen pusumoottori ja otti minut avosylin vastaan laumaansa. Kertakaikkisen komeakin se on ja hyvässä kunnossa. Silmät sillä peilattiin juuri terveiksi ja laajaverenkuva osoitti että kaikki arvot ovat ok. Tästä lähtien testaan kaikilta jalostukseen käytettäviltä koirilta maksa-ja munuaisarvot koska rodun tilannetta sen suhteen on vaikea arvioida ilman tuloksia. Niitä kun on otettu niin harvalta, niin ei voi tietää mitä siellä on. Kehotan muitakin ihmisiä otatuttamaan arvot koiriltaan ja ilmoittavan niistä Schapendoes Yhdistyksen jalostusneuvojalle.
Kova pentukuume on päällä taas, millähän tämä helpottuisi... No pennulla tietysti :o)

MH-kuvaus ja juhlia

2010-10-13T07:54:00.000-07:00

Lauantaina oli MH-kuvaus Nastolassa missä oli tuomareina Riitta Liimatainen sekä Kai Tarkka. Jenna vei Boogien kuvaukseen koska minua jännitti niin paljon ja jäin odottamaan autojen luo, eli en ollut edes yleisössä. Niin kauan kaikki meni hyvin kun Boogie oli hihnassa, eli lähti testinohjaajan mukaan ja antoi käsitellä ilman väistämistä, mutta heti kun Boogie päästettiin vapaaksi leikkiä varten se lähti kuin salama juoksemaan autoille minun luokseni. Ekalla kerralla Jenna sai sen kutstutta luokseen takaisin, toisella kerralla kun Boogie päästettiin vapaaksi niin se haukahti testinohjaajaa ja juoksi taas luokseni autoille. Se tuli luokseni häntä heiluen, ei suinkaan pelokkaana niinkuin joku oli yleisössä kuiskinut...Ei kannata olettaa ja tuomita, kun asioista ei oikeastaan tiedä yhtään mitään. Kysyttiin sitten että saako vaihtaa ohjaajaa mutta se ei sääntöjen takia käynyt joten kuvaus keskeytettiin ohjaajan puolesta. Eli ensi kerralla pitää sitten vain viedä itse se kuvaukseen vaikka jännittäisikin.On Boogie sen verran mammantyttö että ei varmasti lähde luotani kauas pois vaikka säikähtäisikin.Luonnetestissäkin se tuli katsomaan esim. kelkkaa rohkaistusta jne. No heille jotka yleisössä kuiski ja moitti Boogien sopimatomuutta jalostuskoiraksi niin terveiset vain että ei pidä tuomita ja arvostella varsinkaan kun omat tiedot asiasta on melko heikolla pohjalla. Ainahan olen sen tiennyt että koiramaailma on julma ja juoruilijoita täynnä, enkä anna tämänkään pahemmin häiritä. Jääkööt leikkimään sinne hiekkalaatikolle ihan rauhassa.

Meillä oli lasten synttärijuhlat sunnuntaina, ensin tuli lapset ja sitten myöhemmin aikuiset. Boogie oli taas lasten suosiossa ja sen kanssa näytettiin taas kerran temppuja lapsille jotka olivat ihan haltioituneita. Boogie ja Banjo todella tykkäävät lapsista, ja on mukava kun ei tarvitse stressata sen osalta. Kaikki koirathan ei pidä lapsista, siinäkin sitten voi ihmiset pohtia että onko koira huono luonteinen jos se ei ole tottunut lapsiin...

No mutta, jätetään juoruilijat omaan arvoonsa ja keskitytään Boogien kanssa seuraaviin koitoksiin eli toko-kisoiihin. Sinne olen menossa iloisin mielein kun viimeiset möllitokot meni niin hyvin. . Vähän huolestuttaa Boogien korvien rapstutus, pitää käyttää lekurissa se ennen kisoja ja toivoa ettei sieltä löydy mitään ihmeellistä. Harmittaisi kyllä jos esim. korvatulehduksen takia jäisi kisat kisaamatta.. Ollaan valmistauduttu hyvin kisoihin, ja niin kauan kun pysyn itse kasassa niin hyvin menee :o)

Lilja hoidossa ja jälkikeppejä

2010-09-28T08:58:00.000-07:00

Ihana Lilja tuli meille pariksi päivään hoitoon. Banjo otti sen vastaan hienosti ja pyysi sitä leikkiin heti alkuhaistelujen jälkeen, Boogie haisteli vain eikä sitten ollut näkevinäänkään Liljaa, ja jos Lilja tuli pyytämään Boogieta leikkiin niin Boogie nousi ylös murahtaen ja vaihtoi paikkaa. Hertha sitten ei taas innostunut ollenkaan pennusta, se ilmoitti sen jo heti kättelyssä. Täällä sisällä menee hyvin niin kauan kun Lilja ei erehdy menemään liian lähelle Boogieta ja Herthaa, mutta onneksi pennut oppivat nopeasti. Sitä paitsi tämä on hyvää harjoitusta pikku-neidille siitä että koiria on erilaisia ja kaikki eivät ole leikki-kavereita ja vanhempia kannattaa kunnioittaa. Hienosti Lilja osaa käyttää elekieltään, ja hyvin meillä on mennytkin. Ulkona en viitsi pitää Banjoa ja Liljaa vapaana keskenään koska leikit ovat niin nopeita ja hurjia että menee vielä pienellä paikat rikki sillä menolla. Boogien kanssa sitä voi pitää hyvin vapaana ulkona kun Boogie on ihan kuin mitään Liljaa ei olisi olemassakaan ja Lilja jättääkin sen rauhaan.

Ollaan Liljan kanssa harjoiteltu häkissä olemista ja kynnetkin leikattiin, harjalla vähän sutaistiin ja sen sellaista pentupuuhaa. Lapset ovat onnesta sekaisin kun on pentu talossa ja jaksaisivat leikkiä Liljan kanssa koko ajan. Onneksi lapset jo tietävät hyvin että pennut nukkuu useasti päivän aikana eikä sitä saa häiritä. Huomaa kyllä että Lilja on ollut tekemisissä lasten kanssa jo ennenkin koska niin innoissaan se on meidän lapsista. Välillä neiti saa hepulit ja sitten juoksevat lapset sohvalle piiloon koska silloin Lilja ottaa pentu naskalit käyttöön :o)

Olen hyvin ylpeä siskostani joka on ollut niin ahkera sisäsiisteyden opettamisessa, Lilja tekee lähes kaikki tarpeet ulos. Kyllä on kannattanut se ravaaminen ulos ja sisään ja tehdä sitä vielä jonkin aikaa kunnes pidätyskyky paranee.

Lilja on melko rohkea ja utelias luonteeltaan tällä hetkellä, se on aika itsenäinen ja lähtee pitkällekin ihmisten luota tutkimaan paikkoja. Oman nimensä se osaa hienosti joka toimiikin luoksetulona, siinäkin siskoni on onnistunut hienosti. Hyvä pikkusisko !!

Odotan oikein sitä kun sille kasvaa iso muhkea turkki jota saa laittaa eri tavalla kuin schapendoesien turkkeja. Toinen korva sillä vähän sojottaa ylös joten edessä on liimauksen tekeminen kunhan vain saan mieheni siskolta siihen neuvoja ja kädestä pitäen opetusta, ja siskoni myös. Miten saisin ylipuhuttua siskoni tekemään blogin Liljalle ja kertomaan siellä pikku-neidin elämästä, ehdotuksia otetaan vastaan :o) Enää ei kiristys ja lahjominen auta niin kuin silloin joskus :oD

Boogien kanssa ollaan harjoiteltu ilmaisuja enemmän jälkikepeillä ja homma menee todella hyvin. Se käy heti maahan kun löytää kepin, ja nyt kun olen yleistänyt käytöstä joka perspektiivistä niin voitaisiin ruveta tekemään oikeaa jälkeä, aluksi tietenkin helppoja jälkiä ja sitten kriteeri kerrallaan nostaen. Nyt olen viljellyt niitä ilmaisukeppejä nurtsille tallotulle alueelle jotta vahvistetiheys pysyisi tarpeeksi hyvänä, ja näin olen saanut paljon niitä ilmaisuja. Tämä on ollut todella hauskaa vaihtelua tehdä jotakin ihan muuta Boogien kanssa.

Jihuu jälkeä

2010-09-27T03:24:00.000-07:00

Uskomaton tuo Boogie, se ei tarvitse kyllä paljoa että se tajuaa mitä siltä pyydetään. Keppien ilmaisun se oppi viidessä minuutissa, että keppiä ei oteta suuhuhn vaan sen eteen mennään makaamaan. Siirsin jo toiminnon ulos nurmikolle (jota ei öhöm ole leikattu vähään aikaan...) ja siellä se toimii ihan yhtä hienosti, se menee heti maahan kun keppi ilmestyy maahan. Nyt jo vaikeutin treeniä niin että pyysin Boogien istumaan ja kävin viemässä kepin muutaman metrin päähän ja se lähtee viereltäni vihjeellä jälki kepin luo ja käy maahan. Eli nyt kun ilmaisu on näin hyvin hallussa niin siirretäänkin tämä metsään jne. Tosi hauskaa on ollut tehdä tätä jäljen alkua, ihanaa vaihtelua tuolle tokoilulle.
Toki otettiin tokoakin tänään, lähinnä noita kulmia ja täyskäännöstä koska ne eivät ole Boogiella kovin tiiviitä, mikä videolta katsottuna johtuu siitä että olen liian nopea niissä eli Boogie ei kerkii lukemaan etukäteen että on tulossa käännös. Nyt vain kävelemään ilman koiraa kentälle ja harjoittelemaan olkapäätekniikkaa joka on todella hyvä ja kätevä. Miksiköhän se on niin että tietää mikä on vialla mutta ei vain saa itse sitä tehtyä kun koira on vieressä ja pitäisi tehdä tosissaan. Hyvähän se on jälkeenpäin arvostella omaa suoritusta ja todeta että taas mä tein tuon ja tuon mokan, mutta kaipa se tulee kun tekee enemmän ja oikeasti harjoittelisi myös ilman koiraa enemmän., ainakin mun tarvii harjoitella myös ilman koiraa..
Ollan myös vähän harjoiteltu tavaroiden tuomista mulle käteen asti, tähän mennessä pihalta on Boogie hakenut lompakon, lasten kengän, painavan pallon, pipon, työrukkasen, omenoita, leikki.-auton, ja avain-nipun. Eli tosi hienosti tuo asioita. Se on todella nyt innostunut tuosta nouto-jutusta, sitä se tekee todella mielellään! Onneksi se ei ole keksinyt lasten leluja, koska muuten niitä sitten olisi ympäri pihaa :o)

Sain itseni ilmoitettua mukaan toko-kurssille missä päästään treenaamaan liikkuri-häiriötä ja koira-häiriötä. Koirista Boogie ei kyllä ole aikaisemmin ottanut häiriötä, se keskittyy kyllä täysin mun kanssa tekemiseen, mutta tuo liikkurin treenaus on todella hyvä asia mulle sekä koiralle. Odotan innolla miten kurssi menee, se alkaa ensi viikolla tiistaina.

Ja nyt sienimetsään ja koirat mukaan nauttimaan kauniista kirpeästä syys säästä (vaikkakin se tarkoittaa myös hirvikärpäsiä, yäk)

Lisää tokoilua ja ihana suloinen Lilja

2010-09-26T03:25:00.000-07:00

Aivan ihana syysilma on ollut muutaman päivän, ja missäs muuallakaan me olemme koirien kanssa oltu kuin sienimetsässä.. :o) Boogien sienten syönti on loppunut sillä että annan koko sen päivän ruoka-annoksen ennen kuin lähdettään metsään, niin sillä ei ole nälkä, tai sanotaan niin kovin nälkä. Siis nälkäinenhän se on aina :oD No joka tapauksessa Boogie jättää perkuujätteet rauhaan ja yksinhän se ei syö sieniä, ONNEKSI !!

Vähän taisi taas toistaiseksi tokokärpänen purra, tämä innostus menee tällain aalloittain ja toki sekin vaikuttaa asiaan että on perhe joka on aina etusijalla. Lapset ovat niin vähän aikaa pieniä että se aika täytyy elää niille/niiden kanssa, treenata kerkii muulloinkin. Mutta pihalla olen treenaillut ja myös tässä meidän lähellä koirankoulutuskentällä.
Nyt siis olemme treenailleet Boogien kanssa päivittäin päiväsaikaan pieniä juttuja, ja tulipa huomattua yksi asia, koira menee totaalisen sekaisin ja kierroksille noutokapulasta. Kun otan sen edes esiin niin Boogien sisältä kuoriutuu pomppiva innosta inisevä ja ympäriinsä loikkiva koira joka odottaa takajalkojen lihakset täristen että se saa noutaa kapulan. Siis mitä, missä vaiheessa tämä on tullut ? Liekö syynä pitkä tauko kapuloiden kanssa vaiko uusi kertakaikkisen lempiliike rouvalle ?! En tiedä mutta kivaahan se on, PAITSI että kun kierrokset nousee niin se vaikuttaa muuhuun tekemiseen, esim perusasennot voi olla vinoja ja mun käsien tökkäilyä esiintyy. Valitettavasti myös kylkiäisenä tulee kapulan pyörittely suussa välillä mikä ei tietenkään ole toivottavaa. Nyt olen vaihtanut palkan sitkeämpään ja lähdetään siitä liikkeelle että paljonko laskee liika-virettä.

Uusi innostuksemme on Boogien kanssa jäljestys, ja täysin operantisti ! Ilmaisu on nyt koulutuksen alla (ja sehän ei vaadi montaa kertaa) ja sitten siirrytään ulos ja jäljelle.Kivaa tehdä muutakin kuin aina sitä pilkun viilamis tokoa, vaikkakin kyllä minä siitäkin tykkään :o)

Siskolleni tuli pikkuinen suloinen Lilja-collie neiti joka on varsin valloittava ilmestys. Aivan kertakaikkisen ihanan luonteen omaava rasavilli joka on todellakin sulattanut sydämeni. Eräs ystäväni jo mietti ääneen että älä vain ota collieta seuraavaksi vaan pysy omassa rodussasi eli schapendoesissa. Pakko myöntää että olen aina tykännyt collieista ja niistä onki paljon oma kohtaista kokemusta, ja kyllä se on ollut minulla aina lempikoirieni listan kärkipäässä, joten eihän sitä koskaan tiedä... Mutta tällä hetkellä minulla on kyllä ihan erilaiset suunnitelmat kolmannen koiran kohdalla, toivotaan vain että kaikki menee hyvin sen suunnitelman suhteen eikä mitään hätiköityjä päätöksiä.. Tämä suunnitelma joka minua kiinnostaa on kyllä jo kauan harkittu juttu, mutta katsotaan katsotaan.

Oikein mukavaa ja sienirikasta syksyä kaikille !!!

Möllitokoa

2010-09-15T01:58:00.000-07:00

Nyt on möllitokot hoidettu kunnialla, vaikka jännitin ihan hirveästi miten menee. Boogie toimi kuin unelma, paitsi että jäi liikkeestä maahanmenossa seisomaan (enkä katsonut perään kun on olevinaan meidän yksi bravuuri liike...). Luoksepäästävyys meni ilman huulien lipomista loistavasti (huh helpotus, tätähän jännitin eniten) tuli melkein sellainen olo että voidaan lähteä kotiin kun luoksepäästävyys onnistui. Paikkamakuussa annoin käsimerkin ja sanoin samalla maahan, siitä rokotettiin yksi piste. Hihnassa seuraaminen meni todella hienosti. Ilman hihnaa seuraaminen meni todella hienosti, se pomppi yhden ruohomättään yli ja siksi hetkeksi jäi mun sivulta, siksi tuli pisteen rokotus. Sitten tuli se liikkeestä maahan missä en siis katsonut menikö maahan vai ei, kun olin ihan varma että menee maahan (ei saisi koskaan olla varma eikä olettaa...). Eli tästä sen takia nolla että jäi seisomaan. Luoksetulo meni todella hienosti, en tiedä mistä pisteen tiputus. Seisominen liikkeestä meni todella hienosti, ei ongelmia ja siitä täydet pisteet. Estehyppy meni loistavasti ja siitä täydet pisteet. Kokonaisvaikutus kymppi ja tuomari kehui meidän hienoa yhteistyötä ja Boogien innokkuutta työskennellä.
Olin todella ylpeä Boogiesta ja ajattelin että lähdetään kotia päin heti, mutta kun menin pyytämään arvostelua niin kehäsihteeri sanoi että olemme johdossa joten ei saatu lähteä. Odoteltiin sitten loppuun asti ja yllätyksekseni tultiin kolmanneksi vaikka meidän jälkeen tuli monta hienoa suoritusta ja olin varma että ei enää sijoituksista kilpailla. Koiria oli 16 alokas-luokassa joten saa olla kyllä todella ylpeä sijoituksesta!

Josko sitä uskaltaisi sinne oikeisiin kisoihin vielä tänä vuonna, minun jännitys vaan on sitä luokkaa että mietin aina että miksi rääkätä itseään sillä tavalla kun vatsa on kuralla ja tuntuu että oksennus tulee, korvissa soi ja näkö sumenee ja ja .... Ei ihan tervettä siis :o) Jännittääköhän muut samalla tavalla, vai eikö minua vain ole tarkoitettu kisaajaksi ?

Hertha-söpöläinen on meillä nyt hoidossa muutaman viikon kun emäntä lähtee maailmalle. Hertha nukkuu lasten vieressä sängyssä, ja sohvalla se on ihana lämpötyyny ja muutenkin niin kertakaikkisen suloinen otus kun vain voi olla. Ihana hoitokoira vaikkakin yksinollessaan keksii pieniä tihutöitä, mutta ei ne niin pahoja ole.

Pentutreffit

2010-09-12T04:43:00.000-07:00

Eilen oli odotetut pentutreffit ja oli kyllä ihan todella mukava päivä. Meitä oli 23 ihmistä ja 14 koiraa, ja meni todella hienosti kaikki. Schapendoes on kyllä siitä mukava rotu että ei yleensä tule mitään kummempia yhteenottoja ja kaikki leikkivät sulassa sovussa. Jopa meidän tiukkapipo Boogie käyttäytyi heinosti ja oli mukana leikeissä. Banjo sen sijaan oli äkäisempi ja jahtasi nuoria uroksia läheltään pois, oikein rouva oli olevinaan :o) Vaikka näytti koko ajan siltä että ihan just rupeaa satamaan niin ei tullut pisaran pisaraa, vasta kun viimeiset vieraat lähtivät kotiin niin 20 minuuttia sen jälkeen tuli vettä jonkin verran. Eli ilma siinä mielessä suosi meidän treffejä enemmän kuin hyvin. Harmi vain että unohdin antaa mukaan pienet pentutreffi-pussukat, mutta ne jää odottamaan seuraavaa kertaa. Paljon saatiin Jennan kanssa otettua hyviä kuvia vaikka olikin synkkää. Kuvagalleriasta löytyy vähän myöhemmin tänään kuvia pentutreffeistä.
Dana, Karoliina ja Teemu jäi meille vielä viettämään iltaa ja yöksi, ja lähtivät sitten tänään aamulla kohti kotia ajelemaan. Eli täydellinen koiramainen päivä oli eilen ja niin mukavaa. Odotan oikein innolla seuraavia treffejä jotka sitten pidetään toukokuussa jotta pitkänmatkalaisetkin (Ruotsi ja Lappi ;o )) pääsevät mukaan. Kiitos kiitos kaikille jotka oli mukana, oli ihana päivä !!!!!

Eipä tarvitse enää odotella syksyä

2010-09-03T04:43:00.000-07:00

Syksy tulikin sitten kerta heitolla. Ulkona on todella kylmä ja tuulee ihan hirmuisesti. Olen nyt käynyt noin viikon ajan joka toinen päivä sienimetsässä, ja saalis on ollut melkoinen. Tatteja on niin paljon etten ole koskaan ennen nähnyt, eikä minun sienihullu äitikään. Joten nyt on pakkanen täynnä tattia sekä kaapeissa kuivattuja tatteja. Hirveästi ei ollut muita sieniä, vähän saa vielä odotella että muutkin ihanat syömäsienet nousevat. Onneksi sataa, se tietää sieniä :o)

Koirat on ollut mukana sienimetsässä, ja ovat todella saaneet juosta mielin määrin. Boogiella on vähän huono tapa maistella sieniä jotka perkaan metsässä heti paikan päällä. Tatti näyttää maistuvan joten kuten, kyllä se osan nieleekin. Siksi luulenkin että en uskalla ottaa sitä välttämättä enää mukaan sienimetsään ettei se ahne koiruus mene syömään muita sieniä. Omalla tavalla on mukavaa kun koirilla on lyhyt turkki, ne eivät tuo roskia niin paljon sisälle, mutta kyllä minä sen pitkän turkin mieluiten pitäisin. Eli turkit saa kasvaa, enkä niitä enää kyni lyhyeksi. Syy on ollut hyvä miksi ne jouduin lyhyeksi leikkaamaan, toiste ei enää tarvitse leikata kun turkit ovat kasvaneet takaisin.

Vähän olen tokoillut Boogien kanssa, hienosti se kaikki liikkeet osaa ja tekee, enkä minäkään enää kävele pää kenossa koiraa kohden, mutta pitäisi mennä harjoittelemaan muiden ihmisten ja koirien ilmoille, siellä ne todelliset osaamiset sitten nähtäisiin. Mutta kun en nyt saa itsestäni sitä revittyä että jaksaisin lähteä yhteistreeneihin. T'ämä toko-innostus aaltoilee vuoden aikana aika paljon, välillä on niin tohkeissaan että ilmoittelisin meidät kymmeneen kisaan, ja sitten yhtäkkiä ei huvita muu kuin tehdä Boogien kanssa kahdestaan. On tämä ihmismieli kummallinen.

Banjoakin uhkasin ruveta treenaamaan BH-koetta varten. Kaupunki-osuus menisi kyllä loistavasti sen tiedän varmuudella, mutta nuo tottelevaisuus osiot onkin ihan eri juttu. Se on vain oma vika ettei sen kanssa ole tullut tehtyä tarpeeksi, mutta ikinä koira ei ole liian vanha oppimaan. Pitäisi minun vain opettaa :o)

Viikon kuluttua on pentutreffit joita odotan todella innolla! Toivon vain että ilmat olisivat hieman paremmat kuin esmes tänään. Syysilma ei haittaa ollenkaan, mutta tämä kova tuuli ei ole toivottavaa. Kaikki pentutreffeille osallistujat, hyvät ulkovaatteet päälle !! :o) Kivasti on tulossa porukkaa, tietenkään kaikki eivät voi päästä samaan aikaan, mutta toukokuussa otetaan sitten uusiksi. Silloin on myös ruotsin-poika Jimie tulossa treffeille ja näyttelyyn. Siitä lisää kohta puolin, niin ollaan ainakin ajoissa liikenteessä !

Syksyä odotellessa

2010-08-23T00:04:00.000-07:00

Ihanaa kun ilmat ovat viilentyneet ja syksyä on selvästi ilmassa. Muutama kantarelli ja tatti on löytynyt metsälenkillä, ja eiköhän niitä rupea tulemaan lisää kun on satanut aika hyvin.

Viikonloppuna oli Jenna koirineen kylässä ja sunnuntaina ajeltiin Klaukkalaan katsomaan Walman tulevaa sulhoa Väinöä, ja hieno mies Väinö olikin. Veeti Roopen poika oli myös ihastuttava mies, se hyppäsi yhtäkkiä minun syliin kun juotiin kahvia, ja Veetin omistaja Mari kertoi että se on Veetin tapa, ihmisistä tykkäävä koira :o) Se on mielestäni tärkeää, itseasiassa kaikista tärkeintä että schapendoes tykkää ihmisistä, se ei ole yhtä tärkeää että tuleeko toimeen kaikkien koirien kanssa, mutta ihmisiten kanssa toimeen tuleminen on kaikista tärkeintä. Useimmiten schapendoesit onneksi tulee toimeen muiden koirien kanssa. Boogien tapana on haukkua kaikki vieraat kotona 15s sessiolla, ja sitten mennään hakemaan silityksiä, eli ihan puhdasta vartiointia. Mutta lenkilläkin se tekee sitä välillä, ei läheskään aina, että se haukkuu joillekin ihmisille, mutta ei koirille. Olen yrittänyt löytää yhteneväisyyksiä niistä ihmisistä joille Boogie haukkuu, mutta en ole löytänyt. Sen olen ainakin huomannut nyt kesällä, että kun oltiin paljon mökillä niin koirat "metsittyy" ja sitten se on voimakkaampaa kuin tavallisesti. Nyt on taas mennyt normaalisti rauhallisesti kun ollaan palattu arkirutiineihin.

Pentutreffejä suunnittelen innoissani, ja toivon että mahdollisimman moni pääsisi tulemaan!! Pitää vain toivoa että olisi hyvä ilma, ja vaikkei olisikaan niin mukavaa meillä on varmasti!

Kesän viettoa

2010-08-17T06:23:00.000-07:00

Siitä onkin pitkä aika kun olen viimeeksi tänne kirjoitellut. Kesä menikin hujauksessa ja lomat on lomailtu, nyt onkin sitten ollut totuttelemista tavalliseen arkeen.
Mökillä oltiin paljon, missä Boogie sai uida ja rypeä mudassa niin paljon kun halusi, ja voi että se nauttikin. Näyttelyt ja harrastukset olivat koko tämän ajan tauolla, katsellaan mitä syksy tuo tullessaan :o)

Kesän aikana kahdesta Aurinkokeijusta tuli Suomen muotovaliota, ISOT onnittelut vielä Ladylle ja Aapolle !!!!

Beatles-pentueen maksa-asiassa ei ole tullut mitään uutta selville. Mutta Hollannissa on kuulemma ollut muutama samanlainen pentue missä suurin osa on ollut samanlailla sairaita ja näissä tapauksissa kyseessä on ollut sikilöaikainen myrkytys tai virus tms joka on vaikuttanut pentuihin. Joten siellä oltiin sitä mieltä että ei ole mahdollista että kyseessä olisi mikään perinnöllinen asia, ja toisaalta sitä mieltä oli myös yksi eläinlääkäri täällä Suomessa kenen kanssa asiasta puhuin. Hyvin hankalaa on ollut tämän asian selvittäminen, kun lääkärit eivät osaa sanoa oikein mitään koko asiaan. Mutta katsellaan miten asiat menevät tulevaisuudessa.

Banjo ja Boogie ovat molemmat saaneet uudet lookit, ensi kesänä mennään sitten vasta näyttelyihin seuraavan kerran ;o)

Mukavaa syksyn odotusta kaikille !!

Paljon on tapahtunut

2010-05-17T03:42:00.000-07:00

Paljon on tosiaan tapahtunut aika lyhyen ajan sisällä. Päällimmäisenä murheen aiheena on ollut Beatles-pentujen maksa-arvot ja pentujen tulevaisuus. Nyt odottelemme vielä tuloksia ja arvioita eläinlääkäreiltä, jotta saamme tietää mitä tämä kaikki tarkoittaa oikeasti ihmiskielellä. Vaikka tämä ei olisi mitään perinnöllistä niin Banjolta poistetaan kohtu ensi syksynä, koska en todellakaan halua ottaa mitään riskejä sen kanssa että tulisi tällaista uudestaan.

Toisena murheen aiheena on ollut Boogien ja Bonbonin välit jotka on ollut kireät jo tovin. Koska perheessämme on lapsia, ja asiat pitää osata laittaa tärkeysjärjestykseen, niin päätimme luopua Bonbonista. Päätös ei todellakaan ollut helppo, ja melko loppuun asti sitä yritin kaikkeni, mutta kun kemiat ei synkkaa niin ei synkkaa. Nartut ovat tunnetusti pahoja tappelijoita jos ne tosissaan tappelevat, onneksi ei päässyt mikään äitymään niin pahaksi vielä. Bonbon sai ihanan kodin puskaradion kautta, joten kuulumisia siitä saan varmasti tulevaisuudessa. Vaikeinta tämä tietenkin oli minulle, mutta pakko osata ajatella järkevästi. Rakkautta on myös luopuminen, ja niin se monesti on vaikkei sitä haluaisi myöntääkään.

Boogien kanssa oltiin luonnetestissä joka yhteistuumin tuomareiden kanssa keskeytettiin. Boogie rupesi haukkumaan kaikkia ihmisiä jotka kävelivät ohi noin puolessa välissä testiä (uhkaavan ihmisen jälkeen, joka sitten onkin kiltti), ja kun minun pitää olla passiivinen niin Boogie meni todella hämilleen. Alistuneen ystävällisesti se käyttäytyi tuomaria kohtaan joka oli juuri ennen sitä ollut ilkeä ja uhkaava. Oikeastaan mikään muu ei minua testin puoliskossa yllättänyt kuin se mahdoton haukkuminen kaikille ihmisille. Toisaalta se on ymmärrettävää kun tuntee Boogien luonteen. Boogie leikki kepillä yllättävän tarmokkaasti. Kelkkaa se meni itse katsomaan vaikka säikähti sitä, haalarin kohdalla se väisti hieman, tuomarin mukaan se lähti vähän vastahakoisesti (mamman tyttö). Vaikka tuomarit olivat erittäin mukavia ja keskeyttämisen jälkeen puhuttiin pitkä tovi niiden kanssa, niin pitää sanoa että tämä olikin viimeinen kerta kun vien koirani luonnetestiin. Vaikka saisin/voisin Boogien viedä sinne uudestaan, niin en tule sitä sinne viemään. MH-kuvaukseen kylläkin tulevaisuudessa.
Luonnetestissä koira paineistetaan niin äärirajoille hirveällä tempolla, ettei minun mielestä siinä näe läheskään mitään järkevää koiran luonteesta verrattuna MH-kuvaukseen. Mutta mielipiteitä on monia, ja minun mielipide on vain yksi kaikkien joukossa :o) Nyt näyttää siltä ettei testi vaikuttanut mitenkään negatiivisesti Boogien käyttäytymiseen. Ei se ole haukkunut kaikkia ihmisiä ympärillään, vaikka mahiksia on ollut. Toivotaan ettei se yhdistä testitilannetta TOKOn luoksepäästävyyteen, sitä pitää vielä kokeilla...

Nyt pihahommiin kun on niin kaunis ilma.

Kaunis luonto

2010-05-05T08:43:00.000-07:00

Tänään on ollut todella kaunis ilma, aurinko paistaa ja lämmittää niin ihanasti. Kesä on tosiaan tulolla, pakko se on uskoa ;o)
Pihahommia on tultu tehtyä jo jonkin verran, ja taimet jo puskee itseään kohti auringon valoa. Niistä oli pakko ottaa pari kuvaakin, ovat ne niin suloisen näköisiä ja kauniitakin.

Ensimmäinen kuva on köynnöshortensiasta, joka on minun aarre :o) Toisessa kuvassa kauniit mustaherukan lehtialut, ne tuoksuvatkin jo ihanalle.

Mieli on yhä huolta täynnä Beatles-pentueen suhteen. Viime kirjoituksen jälkeen en ole vielä saanut tietää mitään uutta tähän maksa-asiaan koskien. Vähän kuitenkin mieli huojentui kun Jenna kerto että oli lenkillä törmännyt schape-ihmiseen. Tämä henkilö oli kertonut koirastaan (sekin siis schape) jolta oltiin otettu noin seitsämän vuotiaana verikokeet ja niissä oli myös sama tulos, että ALT-arvot olivat todella koholla mutta muuten ei mitään. Ymmärtääkseni tällä koiralla oli nuorenakin otettu samaiset verikokeet, ja siellä oli myös jo silloin ollut liian korkeita arvoja, mutta tästä ei ole sen enempää tietoa kun schape on jo kuollut 12-VUOTIAANA !! Eli se kohta minua helpotti, eikä ilmeisesti ollut tarvinnut muuta "tehdä" kuin syöttää erikoisruokaa ja kai erilaisia vitamiineja. Eli vielä odotellaan tietoa että ei kenenkään tarvitsisi elää epätietoisuudessa päivästä toiseen, se on todella inhottavaa.

Pihahommissa on koirat taas ollut mukana, kaikki omalla personallisella tyylillään. Eli Bonbon vie aarteet vesialtaaseen ja dyykkaa ne sitten sieltä takaisin kuivalle maalle, välillä se tulee pöllimään jonkun hanskan tai muun ja vie tietenkin altaaseen sen... jne. Banjo makaa tärkeän näköisenä rappusilla ja kyyläilee ylväänä ympäriinsä, varsinainen laiskimus :o) Boogie hengailee sitten mamman kanssa, mitä ikinä teenkään niin Boogie on mukana. Boogien ja Bonbonin välit ovat vielä vähän kireät, ja tässä nyt pitää vielä seurailla että miten aika vaikuttaa, jos vaikuttaa ja miten...

Lopuksi vielä kuva mini-sammaleesta ja upeista väreistä ja muodoista. Luontoa ei voi muuta kuin ihailla :o)

Huolia

2010-04-29T23:29:00.000-07:00

Kasvattajana oleminen ei ole todellakaan aina vain suloisia karvapalleroita ja kuulla ihania kuulumisia ja saada ihania kuvia niistä. Varjopuolena on suuri huoli niiden terveydestä, varsinkin kun kukaan kasvattaja ei voi (eikä saisikaan) luvata että koirat ovat 100% terveitä. Parhaani yritän siinä vaiheessa kun yhdistelmää suunnittelen, mutta sekään ei takaa mitään.

Yksi pentu Banjon pentueesta sai ksylitoli-myrkytyksen ja jo siinä vaiheessa eläinlääkäri ihmetteli hyvin korkeita maksa-arvoja. Minulla rupesi heti hälytyskellot soimaan, ja pyysin kaikkia pennun sisaruksia otatuttamaan maksa-arvot pennuiltaan, ihan vain varmuuden vuoksi. Tähän mennessä kahdelta toiselta pennulta on otettu maksa-ja munuaisarvot ja ikävää kyllä myös niillä on nämä samaiset maksa-arvot aivan hurjan korkeat. Ne ovat niin korkeat että molempien eläinlääkärien mielestä koiralla pitäisi sellaisilla arvoilla olla jo selkeitä fyysisiä ja psyykkisiä oireita, mutta niillä ei kuitenkaan ole. Eli hyvin mystinen ja outo tilanne. Onneksi koirilla on vakuutukset (taas kerran todiste siitä että se vakuutus kannattaa ehdottomasti ottaa koiralleen), joten ne pääsevät yliopistolliseen eläinsairaalaan Viikkiin lisätutkimuksiin, ja siellä pyritään selvittämään tätä ongelmaa enemmän. Toivon mukaan sieltä saadaan diagnoosi ja ennen kaikkea jonkinlainen ennuste miten koira pystyy elämään loppuelämänsä mahdollisesti normaalia elämää, niinkuin tähänkin mennessä. Koska se on hartain toiveeni, että koirat saisivat elää normaalia koiran elämää, vailla kipuja ja että omistajien ei tarvitsisi kantaa suuria huolia päivästä toiseen. Koska nythän kun kukaan ei oikein osaa sanoa mitään tästä asiasta, niin kaikki me olemme hyvin huolissamme tästä, vaikka koirat ovat ulkosinpuolin aivan normaaleja. Toivon todella että saisimme vastauksia ja apua Viikin pieneläinklinikalta, joten sitä odotellessa nyt.

Eipä nyt oikein muusta huvita edes kirjoittaa kun huoli on suuri, mutta tässä siis taas esimerkki siitä että koirien kasvatus on kyllä aina yllätyksiä täynnä, myös niitä negatiivisia yllätyksiä tulee..

Kevättä rinnassa ja lintujen bongailua

2010-04-21T00:55:00.000-07:00

Ihana kevät tekee vihdoin ja viimein tuloaan, vaikka välillä on öisin ollutkin pakkasen puolella, ja räntääkin tuli hetken aikaa yhtenä päivänä. Mutta tämä auringonpaiste ja lämpö, sekä lintujen ihana viserrys saa kyllä ihmisen heräämään talvihorroksesta. Ainakin minut. Koiria hieman harmittaa lumen katoaminen, ja kun ne sellaisen lenkillä löytää niin siellä sitten sukelletaan oikein kunnolla, aivan kuin viimeistä kertaa, ihan kun ne tietäisivät että kohta ne on sulannut pois ja lunta saa odotella taas monta kuukautta.

Bonbon on keksinyt uuden söpön harrastuksen, nimittäin lintujen bongailun. Se on pennusta lähtien osannut katsoa ylös, lentokoneita lintuja ja muita siellä meneviä asioita, mutta nyt näyttää siltä että se on todella hoksannut linnut. Linnuthan ovat ihan villinä nyt kun kevät on tullut, varsinkin iso palokärki-pariskunta joka tässä meidän nurkilla hengailee. Bonbon istuu rappusilla tai keskellä pihaa ja pää kallistellen seuraa lintujen menoa, pitkiä aikoja. Se ei ole ollenkaan sen näköinen että lähtisi perään heti tilaisuuden tullen, vaan se oikeasti seuraa niitä. Kun variksetkin laskeutuvat pihan perälle tonkimaan maata, niin Bonbon vain katselee. Se on todella söpön ja ihmeellisen näköistä, olisi niin mukava tietää mitä Bonbonin päässä sillä hetkellä liikkuu :o)

Bonbonin ja Boogien välit ovat lämmenneet huomattavasti, enää ei ole sitä kitkaa havaittavissa mitä oli vielä kuukausi sitten. Toki jouduin tekemään hieman muutoksia tiettyihin asioihin, kuten lelujen suhteen, mutta hienosti ne ovat sopeutuneet tähän uuteen "elämäntyyliin", vaikkakin pidän niitä kyllä silmällä vielä tovin ennenkuin uskallan itse rauhoittua täydellisesti.

Boogie on muuttunut nyt parin viikon sisällä omaksi itsekseen, eli on todella leikkisä ja nopea ja v i l k a s !!! Se nauttii selkeästi joka hetkestä ulkona, kun niin pitkän ajan se vain oli sisällä ja huom! halusi olla sisällä. Mutta äidinvaistothan sitä ohjaili täysin, ei sitä kiinnostanut silloin mikään muu kuin omat pennut. Ei olisi tullut kuulonkaan että se olisi suostunut lähtemään pitkälle lenkille takametsään tai jäänyt tuohon pihalle leikkimään, se ryntäsi heti ovelle kun oli hoitanut tarpeensa ja halusi vain sisälle pentujen/pennun luo.
Uskomatonta miten vaistot ohjailee eläimiä, aina se yllättää :o)

Tytöillä menee hyvin

2010-04-07T03:28:00.000-07:00

Ylempänä Säde (Päivän-Paiste) ja alimmassa kuvassa Dana (Pikku-Pilvetär).
Tytöillä menee hyvin. Pojillakin menee hyvin, mutta tällä hetkellä ei ole kuvia, tai Tarmosta on varmaan sata kuvaa otettu viikon aikana, mutta ne on vielä kamerassa ja Sällin kuva on kännykässä, ja minä tekniikan ei ihmelapsi en osaa sitä sieltä siirtää koneelle ja webiin...

Kurakelejä ja uusi pieni innostus

2010-04-03T07:48:00.000-07:00

Ensin pitää kirjoittaa tästä uudesta pienestä innostuksen poikasesta, joka on siis agility!! En olisi ikinä koskaan never ever kuvitellut että minä siitä innostuisin, mutta niin vain huomaan lukevani aiheesta koko ajan jotakin ja odottaessa että pääsisi kokeilemaan. Tiedossa on keväämmällä kokeilua, katsotaan miten minun käy, hurahdanko niinkuin niin monet muutkin, vai jääkö se siihen .. :o)
Tokojakin odotan kovasti, mutta Boogie on vielä mamma-lomalla tovin, ennen kun alan sen kanssa sen enempää tekemään. Mutta Bonbonin kanssa olen sen sijaan innostunut tekemään kaikenlaista pientä. Neidillä on nyt aivan erilainen keskittymiskyky kuin oli viime kesänä ja syksynä, on ollut viisasta antaa sen kasvaa rauhassa. Kyllä se silloinkin malttoi jonkin verran, mutta ero on kuitenkin nyt suuri. Niin tein myös Boogien kanssa, ja se on kyllä vielä vilkkaampi kuin Bonbon koulutustilanteissa. On pienempi vaara että koiran oppimaan asiaan tulee mukaan kaikkea ei toivottua (mitä helposti nuoren vilkkaan ympäristöstä kiinnostuneen) nuoren kanssa tulee. Mutta nämä on mielipideasioita, ja itse olen aika lailla vakuuttunut siitä että antaa koiran kasvaa se ensimmäinen vuosi, opettaen vain pohjia asioille, kuten odottamista (-> paikallaoloa), kontaktin ottoa (->katsekontakti), ehdoton toimiva luoksetulo jne. Siinäkin on jo paljon asioita + yleiset käytöstavat. Toisaalta se on myös paljon koirasta kiinni, että milloin se malttaa keskittyä, ovathan nekin todellakin yksilöitä! Minulla nyt vain sattuu nämä kaksi nuorinta olemaan varsin vilkkaita ja nopeita, ja emäntä sitten hidas ja välillä todella kömpelö... :o)

Täällä on nyt kurakelit pahimmillaan, piha on aivan kurainen ja kaikki hyvät lenkkipaikat samanlaisia. Eli joka ulkoilun jälkeen saa olla huuhtelemassa koirien tassuja ja mahanalustaa, ja sitten saavat mennä kylpääriin kuivumaan. Se onkin todella kätevää, koska sitten kun on koirat kuivuneet niin lattia on helppo huuhtoa ja ei tule ihan niin paljoa likaa sisälle. Hertha the hoitokoira on oikein erikoistunut siihen miten saa itsensä mahdollisimman likaiseksi... se on todellakin joka ulkoilun jälkeen sen näköinen että olisi asunut ulkona jo kuukausia :o) Harjailin sitä tänään että kehtaa lähettää takaisin kotia, todella kauniisti antoi harjata ja hoitaa. Boogie änki viereen makaamaan ja yritti kaikin tavoin että olisin ottanut sen kauneushoitoon enkä Herthaa, Boogie nimittäin nauttii todella paljon harjaushetkistä.
Bonbonilla on karvanlähtö meneillään, ja voi hyvänen aika etten ymmärrä mistä sitä karvaa voi tulla niin paljon. Eihän näillä välineillä millä schapeja harjaan, niin saa sitä irtokarvaa harjattua pois ikinä. Joten pakko oli hankkia se paljon kehuttu furminator, huomenna pääsen kokeilemaan miten se toimaa.

Hyvää pääsiäistä !!

Pennut maailmalle...Nyyh

2010-03-31T03:28:00.000-07:00

Nyt on myös Sälli ja Säde lähteneet uusiin koteihinsa, Tarmo onneksi vielä on meillä reilun viikon verran, että vähän niinkuin siedätyksellä näistä tarvitsee luopua :o)
Pennuilla on mennyt ensimmäiset päivät hyvin uusissa kodeissaan, automatkalla taisi kaikki vähän itkeä, mutta kotona sitten tarkistettiin paikat reippaasti ja ensimmäiset yötkin on mennyt hyvin. Tarmo oli hieman hämillään kun jäi yksin, eikä oikein Boogienkaan seura kiinnostanut. Mutta yllättävän nopeasti Tarmo sopeutui tilanteeseen, ja enemmän on nyt meidän ihmisten kanssa, ja lapsethan ovat Tarmon mielestä maailman paras juttu.

Hertha on ollut meillä nyt tosiaan hoidossa kun aloitti ensimmäiset juoksunsa. On mennyt todella hyvin, ja on se vaan niin ihana pakkaus! Tykkään Herthan luonteesta kun on sellainen touhukas reipas tulinen menijä, ei pienistä hätkähdä ja sitkeyttä löytyy. Banjo ja Hertha leikkii todella paljon keskenään, ja sisällä nukutaan samassa paikassa. Boogie on vielä ihan mamma-lomalla, sitä ei leikkimiset kiinnosta, nopeasti aina vaan sisälle katsomaan onko pennuilla/pennulla kaikki hyvin. Pepun se putsaa, jätökset se putsaa pois ja tarkastaa paikat

Boogien ja Bonbonin välit on edelleen todella kireät. Olen panostanut paljon siihen että olen miettinyt ulkopuolisia tekijöitä ja niiden vaikutusta, ottanut molempia kiinnostavat resurssit pois tai listännyt jne. Mutta enemmänkin tämä tilanne on sellaista kyttäilyä, heti kun kierrokset nousee tai en ole lähellä alkaa "hai-pyöriminen" ja sitten otetaan yhteen. On tämä niin todella surullista ja stressaavaa..

Paljon häslinkiä

2010-03-24T07:42:00.000-07:00

Nyt on pennut mikrosirutettu sekä eläinlääkärintarkastettu, kaikki saivat terveen paperit ja mikrosirun laitto meni vaivattomasti.
Täällä on ollut aikamoinen häslinki viime päivät, ja meillä kun ei todellakaan ole mikään kovin tilava huusholli.. Hertha tuli meille hoitoon, kun neidillä alkoi ensimmäiset juoksut. Sitten tuli aussieneito Naomi yökylään, ja leikittämään taas pentuja. Eilen oli taas Jenna koiralauman kanssa täällä, hoidokit mukana. Otettiin kuvia pennuista sekä Walmasta että Herthasta. Myöhemmin illalla tuli saksanpoika Urho kylään katsomaan pentuja emännän ja isännän kera. Urho on muuten komea, siis kertakaikkisen komea ja ihanan luontoinen miehenalku. Aivan megapitkäupea häntä ja muutenkin todella ihana, siis todella ihana!!! Pennut olivat vain tosi innoissaan kun oli menoa ja meininkiä, ja Urhostakin oli kivaa kun oli kaikkea uutta eikä virta taida siitä pojasta loppua ihan heti :o)
Laskettiin että koiria oli sillä hetkellä 13 ja ihmisiä 8... :oD
Boogie-höppänä imettäisi pentuja vieläkin, se putsaa edelleen kaikki jätökset ja hoitaa pentuja vieläkin vähän liian hyvin, mutta se myös ihanasti leikkii niiden kanssa. Olen kyllä ollut enemmän kun tyytyväinen ja iloinen Boogien tapaan hoitaa tämä "homma" alusta loppuun, astutuksesta lähtien.
Pennut ovat kyllä todella reippaita, ja ulkona ollaan oltu paljon ihmettelemässä ulkomaailmaa. Sielläkin meno on hurjaa, ja uudet jutut mennään tsekkaamaan reippaasti. Pikku-Pilvetär sai myös oman kodin, vaikka hyvin HYVIN lähellä oli etten olisi pitänyt sitä itselläni... Pikku-Pilvetär eli Dana lähti tänään uuteen kotiinsa Luumäelle, hyvin mielin sen lähetinkin, ei siinä mitään, mutta on se luopuminen aina niiiiiiin vaikeeta.
Pouta-Prinssi alias Sälli ja Päivän-Paiste eli Säde lähtevät uusiin koteihinsa lauantaina, onneksi Pakkas-Poika, jonka kutsumanimeä ei olla vielä virallistettu, jää meille vielä pariksi viikoksi. Ei tarvitse heti kaikista luopua :o)

Bonbon ja Boogie on ottanut muutaman kerran yhteen ihan kunnolla, molemmat kyttäilevät toisiaan jatkuvasti ja siksi olen joutunut tekemään hieman portti-järjestelyitä. Kyseessä ei selvästikään ole mikään "pikku-juttu" vaan jokin hiertää niiden välejä pahasti. Odotellaan ja katsellaan tilannetta kunhan pennut lähtevät maailmalle.

Kuvia tulee taas pian galleriaan, käykää katsomassa ja kommentoimassa :o) !

Pennut on ihania, mutta...

2010-03-13T04:14:00.000-08:00

Kyllä koiranpennut on ihania, ei siitä pääse mihinkään. Mutta se ulosteen ja pissan määrä jo näinkin pienestä pentueesta on rasittavaa, ja se huuto mikä alkaa kun lähestytään ruoka-aikaa. Meillä on pennut nyt ollut enimmäkseen vapaana muun perheen kanssa, ne on aika helppo laskea nopeasti ja seurata niiden tekemisiä. Ne ovat jo "isoja" koiria pienessä koossa, kaikki lemmikkikoiran elkeet ovat tunnistettavissa, ainoa ero on se, että lähes aina pitää nukkua kasassa. Vaikka ne tipahteleekin sinne sun tänne leikin lomassa/jälkeen, niin jossakin vaiheessa ne hakeutuu pieneksi kasaksi jonnekin. Boogie on vihdoin ja viimein aloittanut vieroittamisen, pelästyin jo että se ei tee sitä ikinä. Se antaa pentujen roikkua korvissa ja parrassa, se antaa niiden tehdä ihan kaikkea muuta kärsivällisesti paitsi mennä maitohanoille. Nyt se imettää pentuja pari kolme kertaa päivässä, ja sekin pitäisi saada vähenemään pois kokonaan, aikaisemmin se oli vähän vaikeaa kun Boogie niitä halusi imettää. Boogie on kyllä yllättänyt koko meidän perheen olemalla erittäin mallikas mamma pennuille :o)
Luonteenpiirteet ovat tulleet esille hyvin selkeästi, punaposki poika eli Pouta-Prinssi on ehdottomasti jengin kingi ja varsinainen tankki kun se vipeltää menemään, se on todella jytky,, se luulee itsestään vähän liikoja välillä, ja onneksi tässä on käynyt leikki-tätejä (kuten Aussie-neito Naomi ja Banjo) kertomassa vähän miten koiramaailmassa hommat toimii. Toinen poika eli Pakkas-Poika, on mielestäni aivan kuin nuuskamuikkunen, sellainen rauhallinen tarkkailija, hyvin viisas ja rakastava pieni miehen alku. Se meneekin lapsi-perheeseen ja sopii sellaiseen perheeseen loistavasti. Tytöistä se jolla on vähän ruskeaa poskissa eli Päivän-Paiste on saman tyylinen kuin Pakkas-Poika, rauhallinen ja katselee hetken ennen kuin lähtee mukaan, mutta ei ole kuitenkaan arkajalka. Esimerkiksi ulkona se istui hetken rappusten juurella hiljaa ja katsoi rappusia, kun muut vieressä huusi ja ihmetteli miten mennään ylös, ja sitten yhtäkkiä se vain rupesi kiipeämään rappusia. Se näytti aivan siltä kuin olisi miettinyt rauhassa miten tässä tulee toimia, ja sitten se toimi kuitenkin itsenäisesti. Tyttö jolla on eniten valkoista eli Pikku-Pilvetär on hyvin paljon samanlainen kuin Pouta-Prinssi, rämäpää peikkotyttö (annettiin sen nimeksi melkein peikkotyttö, mutta ei olisi sopinut teemaan .. :o)). Se on aina haastamassa leikkiin ensimmäisenä, repii toisia hännästä ja korvista, eikä päästä irti vaikka toinen huutaa kuin syötävä. Se on myös todella vauhdikas, joka paikkaan mennään tuhatta ja sataa, ja sitten vasta mietitään. Ihmisten syliin se oikein hyppää ja kiipeää, mutta rauhoittuu mielellään siihen selälteen kun sitä silittää ja rapsuttelee masusta. Kaikki näistä ovat todellakin yksilöitä, persoonia. On ollut ihanaa pienen pentueen kanssa, kun voi todella seurata niiden kehitystä ja luonteita aivan eri tavalla kuin vaikka jos olisi pari pentua lisää.

Tällä viikolla kävi poikien tulevat perheet katsomassa pentuja, ja Boogie otti vieraat vastaa erittäin hyvin. Pari haukahdusta kun ovi aukesi, ja sitten käytiin moikkaamassa vieraat eikä se siitä sen enempää tuuminut. Todella hyvä asia sekin, koska kaikki tällaiset asiat ovat hyvin tärkeitä jalostusta ajatellen, mutta myös näiden pentujen luonteita ajatellen.

Jenna kurvaa huomenna tänne meille viiden koiran kanssa (Roope (pentueen isä), Walma ja Hertha (pentujen puoli-sisar) jotka ovat omat + Amelie (pentujen mummi, eli Roopen emä) ja pikku-Q eli Quibus :o) Sitten otetaan vähän kuvia pennuista, ja pennut saavat tutustua lisää eri koiriin, joten jos ei muuta niin nämä pennut on ainakin sosiaalistettu hyvin :o) !!

Huomiseen ..

Siirto suoritettu

2010-02-28T09:08:00.000-08:00

Eli perjantaina siirrettiin pennut olohuoneeseen. On taas todella ahdasta, mutta onneksi tämä ahtaus on vain väliaikaista. Pennut ihmettelivät ensimmäisen illan ohi viuhtovia liikkeitä (eli meitä ihmisiä jotka kävelimme ohi) sekä ääniä jotka kuuluivat kovempaa kuin ennen. Mutta jo lauantaina kaikki nukkuivat sikeästi vaikka vieressä telkkarissa huusi pikku kakkonen ja muut lastenohjelmat :o) Koiranpennut sopeutuvat uskomattoman nopeasti uusiin asioihin, se on kyllä hyvä asia. Banjo ja Bonbon ovat saaneet tutustua pentuihin pentuaitauksen toiselta puolelta. Boogie meni ensimmäisillä kerroilla pentujen viereen istumaan, ehkä vähän huolestuneen näköisenä, mutta nyt se ei enää ole millänsäkään. Banjolle olen näyttänyt pentuja muutenkin kuin vain aidan läpi, ja se tarkastaa heti peput ja nuolee kovasti pentujen kasvoja. Siitä tulee varmasti hyvä leikki-täti kunhan pennut ja Boogie vielä hetken tuossa totuttelevat uuteen ympäristöön.
Pojat harjoittelevat jo astumista, se on aika huvittavan näköistä, mutta tärkeää harjoitteluahan se on :oD Murinaleikkejä on jo paljon enemmän, mutta kukaan ei näytä aina jäävän alakynteen, tosi tasavertaista taistelua.Kaikilla on jo pienet hampaanalut suussa, ja kaikkea pitää tietenkin pureskella. Erityisesti pissapapereita on kiva silputa ja repiä... Eli vähän enemmän työtä minulle.

Kuulumisia pentulaatikosta

2010-02-26T07:21:00.000-08:00

Pennut voivat erittäin hyvin. Maito maistuu edelleen vähän liiankin hyvin, ja Boogie niitä syöttäisikin ihan koko ajan, joten on pitänyt ottaa Boogieta välillä pentulaatikosta pois. Pennut siirretään tulevana viikonloppuna olohuoneeseen ja saavat vähän enemmän tilaa telmiä ja kummastella meidän ihmisten menoja. Tähän mennessä ovat olleet muutamia kertoja yksitellen ja yhdessä (Boogie seurana) pentulaatikon ulkopuolella tutustumassa lapsiin ja sylissä oleiluun. Todella hienosti sietävät käsittelyä ja kaikki neljä oikein kiipeävät syliin.
Tytöt ovat todella tasaisesti samanlaisia luonteeltaan, mutta pojissa on selviä eroja. Punaposki joka syntyi ensimmäisenä on kaikista kovin menemään, ja myös kiipeilemään. Se on jo pariin otteeseen kiivennyt pentulaatikon laitojen yli tutkailemaan pentuhuonetta, ja kun olen tullut pentuhuoneeseen niin se on tipsutellut vastaan ihan reippaana. Punaposki on muutenkin selkeästi uteliain ja riehakkain, se haastaa pentusisarukset leikkiin heti kun herää ja häntä viuhtoen se taistelee pehmolelujen kanssa.
Ihania pentusia, ja Boogie hoitaa niitä edelleen todella ihailtavan hienosti. Täällä kaikki siis todella hyvin !!

Pojat nukkuu

2010-02-26T06:51:00.001-08:00

Ensimmäisenä syntynyt punaposki-poika

2010-02-26T06:51:00.000-08:00

2010-02-26T06:50:00.003-08:00

2010-02-26T06:50:00.002-08:00

Leikkiä

2010-02-26T06:50:00.001-08:00

Tytöt

2010-02-26T06:50:00.000-08:00

Pojat

2010-02-26T06:49:00.001-08:00

2010-02-26T06:49:00.000-08:00